| Yhteenveto: | Sosiaalinen vaikuttaminen on ollut tutkimuksen kohteena 1950-luvulta saakka, ja sen neurokognitiivisia mekanismeja on alettu tutkia 2000-luvulla. Vaikuttamisen riippuvuus sosiaalisista lähteistä sekä sen hermostolliset mekanismit ovat kuitenkin jääneet vähäiselle tutkimukselle. Tässä väitöskirjassa tutkitaan vertaisten ja asiantuntijoiden antaman palautteen vaikutusta mielipiteen muutoksiin. Hermostollisia muutoksia mitattiin magnetoenkefalografian (MEG) avulla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin vertaisilta saadun palautteen vaikutusta suositteluaikeiden muutoksiin sovinnollisuuden persoonallisuuspiirteen mukaan jaetuissa ryhmissä. Tutkimuksessa havaittiin, että suositteluaikeet muuttuivat vertaisryhmän palautteen ollessa negatiivisempi kuin yksilön oma arvio. Hermostollisella tasolla vertaisryhmän palaute synnytti suurempia herätevasteita silloin, kun se oli ristiriidassa yksilön oman arvion kanssa. Samoin ristiriidassa oleva palaute aiheutti muutoksia hermostollisissa oskillaatioissa theeta- ja beetakaistoilla. Matalan ja korkean sovinnollisuuden ryhmät eivät eronneet käyttäytymistasolla, mutta hermostollisissa oskillaatioissa havaittiin eroja. Toisessa osatutkimuksessa tarkastelimme vertaisryhmän ja asiantuntijoiden antaman palautteen vaikutusta nuorten mielipiteiden muutoksiin. Koehenkilöt arvioivat ikätovereiden sosiaalisuutta valokuvista. Tulokset osoittivat, että osallistujien mielipiteet muuttuivat negatiivisen palautteen suuntaan. Lisäksi vertaisryhmän eriävä mielipide aiheutti suuremmat hermostolliset vasteet kuin asiantuntijoilta saatu. Ryhmien vaikutuksessa mielipiteen muutokseen ei kuitenkaan havaittu eroa. Tässäkin tutkimuksessa beetataajuiset hermostolliset oskillaatiot erosivat sen mukaan, oliko saatu palaute eriävä vai yhtenevä oman arvion kanssa. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin kuinka vertaisryhmän ja asiantuntijaryhmän palaute vaikutti vaatemieltymyksiin. Koehenkilön arvio muuttui ryhmien palautteen suuntaan silloin, kun ryhmien antama arvio oli alhaisempi kuin koehenkilön. Ryhmien välillä havaittiin eroja hermostollisilla mittareilla, mutta ei käyttäytymisen tasolla. Tässä tutkimuksessa herätevasteet olivat voimakkaampia silloin, kun ryhmän palaute oli yhteneväistä oman arvion kanssa. Yhdessä nämä sosiaalisen vaikuttamisen tutkimukset osoittavat, että hermostolliset vasteet ovat herkkiä palautteen lähteelle. Käyttäytymisen muutosten osalta tilanne on monisyisempi ja todennäköisesti vahvasti tilannesidonnainen.
Avainsanat: Sosiaalinen vaikuttaminen, vertaisten vaikutus, asiantuntijoiden vaikutus, sovinnollisuus, suositukset, MEG
Social influence has been a focus of research since the 1950s, and its neurocognitive mechanisms have been investigated since the 2000s. However, the effects of different social sources on behavior change and the neural mechanisms underlying these influences are still understudied. This dissertation investigates these issues using peer and expert feedback in adults and adolescents and by recording concurrent neural dynamics associated with feedback processing using magnetoencephalography (MEG). Study I examined the influence of peer group feedback on individuals’ recommendation change in high and low agreeable individuals. Recommendations were found to change consistently only when the feedback from peers was more negative than individuals own recommendation. On the neural level, peer feedback conflicting with the individual’s opinion evoked stronger neural responses than non-conflicting feedback. Conflicting feedback also increased neural oscillations in the theta band and decreased oscillations in the beta band. The change in recommendation behavior was not different between the low and high agreeableness groups, but the neural oscillatory responses of the groups differed. Study II examined the effect of both peer and expert group feedback on adolescents’ opinion change regarding the sociability of age-matched adolescents. Results showed that, again, participants’ opinions changed in line with negative feedback. Conflict with peers evoked stronger neural responses than conflict with experts. Nevertheless, there was no greater conformity with peers. Moreover, a decrease in neural oscillations in the beta frequencies was observed in response to conflict compared to no-conflict condition. Study III examined how feedback from peer and expert groups affects clothing preferences in adults. Results showed that participants’ opinions changed in line with negative feedback but showed no distinct conformity to the two social sources. On the neural level, however, there was a difference between conflict with peer and expert groups. Furthermore, no-conflict feedback evoked stronger neural responses than conflicting feedback. In summary, by exploring the behavioral manifestations and neural dynamics of social feedback, the present studies demonstrated that the source of social influence is distinctly reflected in neuronal responses; however, its effect on behavior appears to be more nuanced and probably context-dependent.
Keywords: Social influence, peer influence, expert influence, agreeableness, recommendation, MEG
|
|---|