| Summary: | Muukka, H. (2025). The association between remote work, work ability and exercise; results from the barometer on physical activity at workplaces. The faculty of Sport and Health sciences, University of Jyväskylä, Health promotion master’s thesis. 47 p, 1 attachment.
Background. Remote work is a modern arrangement in knowledge-based occupations, where the working environment shifts from the conventional workplace to home or other off-site locations. Knowledge-based work has been linked to higher education and other sociodemographic indicators. The changes in the working environment and practices may affect overall physical activity levels and work ability among the working-age population. The aim of this study was to investigate whether sociodemographic determinants are associated with the probability of remote working and whether remote work is associated with the weekly amount of moderate-to-vigorous physical activity (exercise) or the variance of work ability. Additionally, the study examined how work ability varies according to adherence to weekly exercise recommendations.
Methods: This cross-sectional study utilized data from the Liikkuva aikuinen (Physically Active Adult) program’s employee physical activity barometer. Participants were workers aged 16–70 years (N=1124), with 49% were men and 51% women or other respondents. Work modality was collected as background information. Work ability was assessed using the Work Ability Score (WAS). The weekly amount of exercise was determined through self-reported measures of moderate and vigorous physical activity. Remote work included both full-time remote work and hybrid work arrangements. Data were analyzed using cross-tabulation, linear regression, and two-way analysis of variance (ANOVA).
Results: Among participants, 49 % reported working remotely and 38% reported reduced work ability. A total of 69.2% met the recommended levels for moderate to vigorous physical activity (MVPA). Higher education (p<0,001) and city accommodation (p<0,001) were associated with remote working. Compared to on-site workers, remote workers reported 1,5 hours less exercise per week (p<0.001). Women reported lower levels of exercise than men (p=0.003). Better work ability was associated with more exercise (p=0.010). Work ability was better among remote workers compared to those working on-site (p=0.001). Regardless of work modality, the two higher activity groups (those meeting the recommendations and those highly active) reported better work ability than those with low activity levels (p<0.001). The highly active group reported better work ability than those meeting the recommendations (p=0.026). No compound effect between remote work and physical activity was found.
Conclusions: According to the findings, individuals engaged in remote work accumulate less physical activity than those working on-site but remote workers report better work ability. However, remote work is likely to be a privilege of better socioeconomic status, which might explain work ability. Physical activity is associated with better work ability among all adults, regardless of work modality, and exceeding the physical activity recommendations may potentially provide additional work ability benefits. This study, however, does not imply any causalities. Future research should differentiate between remote work and hybrid work and employ objective measures to assess physical activity. Additionally, the potential divergent effects between remote workers should be examined in greater detail.
Keywords: Remote work, Work ability, Physical activity, Exercise, MVPA
Muukka, H. (2025). Etätyön yhteys työkykyyn ja liikuntaan; Henkilöstöliikunnan barometrin tuloksia. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, terveyden edistämisen Pro gradu -tutkielma. 47 s, 1 liite.
Tausta: Etätyö on tietotyöskentelyn moderni järjestely, jossa työympäristö siirtyy kotiin tai muuhun paikkaan poissa työpaikalta. Tietotyö on passiivista toimintaa, joka painottuu korkeakoulutuksen vaativiin tehtäviin tai muuhun itsenäiseen päätetyöskentelyyn. Tietotyö ei jakaudu väestössä tasaisesti, vaan painottuu esimerkiksi korkeakoulutettuihin. Etätyöhön liittyvä toimintaympäristön ja työskentelytapojen muutos voi johtaa muutoksiin työikäisten fyysisessä aktiivisuudessa sekä työkyvyssä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, ovatko sosiodemografiset tekijät yhteydessä etätyön tekemiseen ja onko puolestaan etätyön tekeminen yhteydessä työkyvyn vaihteluun tai reippaan ja rasittavan liikunnan viikoittaiseen määrään. Lisäksi selvitettiin, miten työkyky vaihtelee liikunnan määrän mukaan.
Menetelmät: Poikkileikkaustutkimuksen aineistona käytettiin Liikkuva aikuinen -ohjelman henkilöstöliikunnan barometria. Tutkittavat olivat 16–70-vuotiaita palkansaajia (N=1124), joista miehiä oli 49 % ja naisia tai ”muu” vaihtoehdon vastanneita 51 %. Etätyöstä kysyttiin osana taustatietoja. Työkykyä arvioitiin työkykyindeksin työkykypistemäärän avulla. Liikunnan viikoittaista tuntimäärää kartoitettiin reippaan ja rasittavan liikunnan itsearviointiin perustuvilla kysymyksillä. Liikuntaa tarkasteltiin tuntimäärän lisäksi myös luokiteltuna niin, että vastaajat lukeutuivat joko vähän liikkuvien ryhmään, liikuntasuosituksen täyttäviin sekä paljon liikkuviin. Etätyöksi lukeutui sekä täysin etänä tehtävä työ että hybridityö. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, lineaarista regressiota sekä kaksisuuntaista varianssianalyysia.
Tulokset: Vastaajista 49 % teki etätöitä ja 38 % arvioi työkykynsä heikentyneeksi. Liikuntasuositusten mukaan vastaajista liikkui 69,2 %. Etätyö painottui korkeakoulutuksen saaneisiin (p<0,001) sekä kaupunkialueella asuviin (p<0,001). Verrattuna työpaikalla tehtävään työhön, etätyö oli yhteydessä n. 1,5 h vähäisempään liikunnan määrään viikossa (p<0,001). Naisten liikunnan määrä oli miehiä alhaisempi (p=0,003). Parempi työkyky ennusti myös suurempaa liikunnan määrää (p=0,010). Etätyössä työkyky oli parempaa kuin työpaikalla tehtävässä työssä (p<0,001). Työn muodosta riippumatta molemmat fyysisesti aktiiviset ryhmät (riittävästi ja paljon) kokivat työkykynsä paremmaksi kuin vähän liikkuvat (p<0,001). Lisäksi paljon liikkuvat kokivat työkykynsä paremmaksi kuin liikuntasuosituksen mukaan liikkuvat (p=0,026). Liikunnalla ja etätyöllä ei ollut yhdysvaikutusta.
Johtopäätökset: Tämän tutkielman mukaan etätyötä tekevät liikkuivat vähemmän kuin työpaikalla työskentelevät, mutta etätyössä työkyky koetaan paremmaksi. Etätyö kuitenkin painottuu paremmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin, mikä voi myös selittää parempaa työkykyä. Suositusten mukainen liikkuminen näyttäisi kuitenkin olevan yhteydessä parempaan työkykyyn työn muodosta riippumatta. Tulokset eivät kuitenkaan yksin kerro syy-seuraus-suhteista. Jatkotutkimuksessa tulisi hyödyntää seurantaa sekä huomioida etätyön ja hybridityön ero. Lisäksi olisi tärkeä käyttää objektiivisia mittareita liikunnan mittaamiseksi sekä pyrkiä tunnistamaan mahdolliset erisuuntaiset liikuntavaikutukset etätyötä tekevien joukosta.
Asiasanat: Etätyö, Työkyky, Fyysinen aktiivisuus, Liikunta, MVPA
|
|---|