| Summary: | Lindqvist, A. & Rinta-Keturi, A. 2025. Luontoliikunnan opetus yläkouluissa ja liikunnanopet-tajien valmiudet sen opettamiseen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikun¬tapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 57 s., 5 liitettä.
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään luontoliikunnan opetusta yläkouluissa sekä liikun-nanopettajien koettuja valmiuksia sen opettamiseen. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja mitä luontoliikuntalajeja yläkoulun liikunnanopetukseen sisältyy. Lisäksi selvitimme erilais-ten taustatekijöiden yhteyksiä luontoliikunnan opetuksen määrään ja sisältöihin. Taustatekijöitä olivat esimerkiksi opettajan ikä, sukupuoli ja opetuskokemus sekä koulun maantieteellinen si¬jainti. Luontoliikunnalla tarkoitetaan luontoympäristössä tapahtuvaa, keholla tuotettua fyysistä liikettä. Erilaisia luontoliikunnan muotoja ovat esimerkiksi suunnistus, maastohiihto, lumiken¬käily sekä maastopyöräily. Perusopetuksen opetussuunnitelma ei suoraan velvoita opettajia luontoliikunnan opetukseen, mutta ohjaa kouluja lähiympäristöjen monipuoliseen hyödyntämi¬seen opetuksessa. Luontoliikunnalla on todettu olevan monia myönteisiä yhteyksiä ihmisten terveyteen, mutta tutkimusten mukaan sen opetusmäärät kouluissa ovat vaihdelleet.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimukseen osallistui 97 suoma-laisen yläkoulun liikunnanopettajaa. Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella joulukuun 2024 ja helmikuun 2025 välisenä aikana. Kyselylomakkeen koonnissa hyödynnettiin aiheesta aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Aineisto analysoitiin frekvenssien, keskiarvojen, t-testin sekä yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin laadul-lisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luontoliikuntaa opetettiin keskimäärin 56,5 tuntia yläkou-lun aikana ja määrällisesti melko yhtenevästi eri koulujen välillä, vaikka yksittäisten opettajien ilmoittamat tuntimäärät vaihtelivat huomattavasti (6–126 tuntia). Suunnistus ja maastohiihto olivat opetettavista sisällöistä yleisimpiä. Opettajan taustatekijöillä, kuten iällä, sukupuolella tai koulun sijainnilla, ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä luontoliikunnan kokonaisope-tusmääriin. Maastohiihtoa opetettiin kuitenkin enemmän pohjoisessa Suomessa ja maaseudulla, kun taas pelejä ja leikkejä enemmän eteläisessä Suomessa. Opettajat arvioivat luontoliikunnan opetusvalmiutensa keskimäärin hyviksi, erityisesti lenkkeilyn, suunnistuksen, maastohiihdon sekä luonnossa tapahtuvien pelien ja leikkien osalta. Heikoimmat valmiudet opettajat kokivat omaavansa geokätköilyn ja kiipeilyn opetukseen ulkona. Luontoliikunnan opetus koettiin tär-keäksi yläkoulussa, erityisesti sen tarjoamien monipuolisten hyötyjen ja oppilaiden luontosuh-teen vahvistamisen vuoksi.
Tutkimuksen perusteella luontoliikuntaa opetetaan suomalaisissa kouluissa yleisesti ja useita tunteja lukuvuodessa, mutta sen sisältö painottuu perinteisiin ja liikunnanopettajakoulutuksessa korostuviin lajeihin. Opettajien koetut valmiudet olivat yhteydessä siihen, mitä lajeja he ope¬tukseen sisällyttivät. Opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää monipuolisemmin huomiota eri luontoliikuntalajeihin, jotta tulevat opettajat saisivat riittävät taidot erilaisten luontoliikuntasi¬sältöjen opettamiseen. Lisäksi tulisi vahvistaa opettajien valmiuksia soveltaa opetusta paikalli¬siin olosuhteisiin. Näin voidaan edistää tasa-arvoista ja laadukasta liikuntakasvatusta, joka tu¬kee oppilaiden hyvinvointia ja luontosuhteen rakentumista.
Asiasanat: luontoliikunta, liikunnanopetus, valmiudet, yläkoulu
|
|---|