| Summary: | Toiminta- ja ajattelutapamme ovat muotoutuneet nykyisenkaltaisiksi aineellisissa
olosuhteissa, jotka on tuotettu polttamalla yhä enemmän fossiilisia polttoaineita, kaivamalla
esiin aina vain suurempia määriä mineraaleja, ehdyttämällä makean veden varantoja,
sekä kiihdyttämällä biomassojen kulutusta. Modernien yhteiskuntien aineellisten
vaateiden edelleen kasvaessa edessä on kuitenkin universaali resurssikriisi, jossa useiden
keskeisten resurssien tarjonta supistuu yhtä aikaa, globaalisti ja pysyvästi. Samalla
yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan laajeneminen kiihdyttää ilmaston lämpenemisestä,
luontokadosta, saastumisesta ja jäteongelmista koostuvaa maapallon elinolosuhteiden
heikkenemistä. Planeetan ekologisten olosuhteiden ihmisperäisen muutoksen määrittämää
aikaa kutsutaan antroposeeniksi.
Antroposeenin myötä purkautumassa on myös se materiaalinen perusta, jonka pysyvyyteen
modernin maailman käytännöt, merkitykset, kokemukset, sekä tietämisen ja
merkityksellistämisen tavat ovat nojanneet. Nykytilanteen ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen
vaatii näin ollen kaikkein perustavimpienkin maailmaa koskevien oletusten
ja käsitysten uudelleenarviointia. Filosofiassa maailmaa koskevien perusoletusten kokonaisuutta
ja niiden tutkimista kutsutaan ontologiaksi. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan
sitä, millaisiin ontologisiin oletuksiin modernit resurssien hallinnan käytännöt nojaavat,
millaisia ontologisia oletuksia modernit resurssien käytön tavat mahdollistavat, ja mitä
antroposeeni merkitsee näille oletuksille ja käytännöille. Hankkeen tavoitteena on luoda
eri tieteenalojen näkökulmia yhdistävää, uudenlaista käsitteellistä viitekehystä, joka laajentaa
käsitystä resurssipolitiikasta ja antroposeenin poliittisista haasteista. Tämä teoreettinen
tutkimus nojaa laaja-alaiseen tutkimuskirjallisuuteen, johon kuuluu muun muassa
postmetafyysistä ontologiaa, ekologista marxismia, yhteisresurssien tutkimusta ja monitieteistä
antroposeenitutkimusta.
Väitöskirjan pääkysymys on: mitä seurauksia antroposeenilla on modernin resurssipolitiikan
taustalla vaikuttaville ontologisille oletuksille? Vastausta tähän kysymykseen
etsitään työssä seuraavien kolmen askeleen kautta. (1) Väitöskirja kehittää jälkimetafyysiseksi
hylomorfismiksi kutsutun teoreettisen viitekehyksen, joka hahmottaa ontologiaa maailmojen
ja materian rajojen tarkasteluna. (2) Jälkimetafyysistä hylomorfismia soveltamalla
tuotetaan teoria resurssisuhteista. Teoria vastaa kysymykseen: mitä resurssit ovat? Resurssisuhteiden
teoria käsitteellistää resurssit materian, vallan ja merkityksen välisten
suhteiden solmukohtina. (3) Väitöskirja tarkastelee sitä, miten modernin resurssisuhteen
materiaalisten edellytysten purkautuminen antroposeenissa haastaa modernin resurssipolitiikan
taustalla vaikuttavia ontologisia oletuksia. Tarkastelun tuloksena väitöskirja
esittää, että vastausta antroposeenin poliittiseen haasteeseen voidaan etsiä resurssidemokratiasta
– resurssisuhteiden demokratisoimisesta.
Our present ways of thinking and acting have been shaped by roughly two centuries
of yearly increases in fossil fuel and mineral extraction, freshwater consumption,
biomass harvesting, and use of other materials. The accelerating resource use is resulting
in global decline of multiple crucial resources, while driving the deterioriation of environmental
conditions on a planetary scale. With this ecological regime shift, also known
as the Anthropocene, we face the dissolution of the material basis that has allowed the existence
of the ways of acting, knowing, and making meaning characteristic to the modern
world.
Understanding of and adaptation to the presently unfolding situation requires that
we re-evaluate even the most fundamental conceptions and assumptions about the world.
In philosophy, a set of the most fundamental assumptions about the world is called an
ontology. This dissertation examines what kind of ontological assumptions are taken as
given in modern resource politics, what kind of ontological assumptions are made possible
by the modern forms of resource use, and why these assumptions and forms of
resource use are becoming increasingly untenable in the conditions of the Anthropocene.
The dissertation combines perspectives from multiple disciplines and schools of thought
to develop a novel theoretical framework which broadens our understanding of resource
politics in particular and the political challenges of the Anthropocene in general. This
theoretical undertaking is based on a broad range of research literature, including but
not limited to postmetaphysical ontology, ecological Marxism, commons research, and
multidisciplinary Anthropocene studies.
The main question of the dissertation is: what are the consequences of the Anthropocene
for the basic ontological assumptions underlying modern resource politics? This
question is answered in the three following steps. (1) The dissertation develops a theoretical
framework called postmetaphysical hylomorphism, which conceptualizes ontology
as the delineation of boundaries between worlds and matter. (2) Postmetaphysical hylomorphism
is applied to develop a theory of resource relationships, which answers the
question: what are resources? The theory of resource relationships conceptualizes resources
as nexuses of matter, power, and meaning. Subsequently, the theory is applied to
construct a genealogy of the ontological assumptions about resources underlying modern
resource politics. (3) The dissertation examines how the Anthropocene undermines the
aforementioned assumptions of resource politics through the dissolution of the material
conditions of the modern resource relationship. This examination results in proposing
resource democracy – the democratization of resource relations – as a political response to
the challenges of the Anthropocene.
|
|---|