| Summary: | Tutkimus tarkastelee venäjänkieliseltä kulttuurialueelta tulevan rockmusiikin vastaanottoa Yhdysvalloissa vuosina 1985–2025. Yhdysvaltalainen media on kehystänyt aluelta tulevaa musiikkia ja muusikoita ensisijaisesti politisoituneiden stereotypioiden kautta.
Käytän kuvitteellisen idän käsitettä kuvaamaan tapaa, jolla amerikkalaiset usein suhtautuvat Neuvostoliittoon ja post-kommunistiseen itään. Kuvitteellinen itä rakentuu erityisesti Venäjää koskevien uskomusten ja ennakkoluulojen ympärille. Se jakautuu kahteen osaan: autoritaariseen eliittiin, joka sortaa kansalaisia ja tilanteeseen tyytymättömään länsimieliseen kansaan. Rockmuusikot on mediassa nähty länsimaalaistumisen symboleina, ja tiedotusvälineet ovat usein päätyneet virheellisesti kuvaamaan muusikot ja valtion jyrkän vastakkaisina toimijoina.
1980-luvun lopulla, jolloin Neuvostoliitto kävi läpi reformeja artistit toimivat mikrotason todisteina makrotason muutoksista, todistaen kommunistisen vihollisen olevan todella liberalisoitumassa. 1990-luvulla Venäjä omaksui ainakin näennäisesti demokraattiset arvot ja vapaan markkinatalouden. Yhtyeet, jotka saivat osakseen eniten mediahuomiota 1990-luvun aikana, ylistivät toiminnassaan uuden ajan arvomaailmaa ja käänsivät Neuvostoliiton ja kylmän sodan humoristiseksi karikatyyriksi. 2000-luvun alussa Venäjä oli hetken aikaa integroitunut osaksi globaalia populaarikulttuurillista diskurssia. Selkein esimerkki tästä oli pop-rockyhtye t.A.T.u., jonka vastaanottoa venäläisyys tai siihen liitetyt odotukset eivät määritelleet.
Poliittinen kehystäminen nousi uudelleen esiin 2000-luvun loppupuolella ja 2010-luvun alussa, kun Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet heikkenivät. Rockmuusikot kehystettiin toisinajattelun symboleiksi ja venäläisen yhteiskunnan monimutkaisia kysymyksiä pelkistettiin muusikoiden avulla binäärisiin kategorioihin, kuten Pussy Riot ja demokratia vastaan Vladimir Putin ja sorto. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 ja edelleen jatkuva sota ovat pitäneet rockmuusikot uutisissa. Sodan myötä Ukraina ja ukrainalainen musiikki on amerikkalaisessa lehdistössä tunnistettu omaksi, Venäjästä erilliseksi kokonaisuudekseen.
Vastaanoton politisoituminen on ollut kaksiteräinen miekka taiteilijoille. Se on tuonut heille paljon huomiota, vieden kuitenkin huomiota pois heidän musiikistaan.
This dissertation examined the reception of Russophone rock music in the United States from 1985 to 2025. The media framing of Russophone rock is based on political implications and stereotypes connected to the Soviet Union and the Russophone world. I used the concept of the imaginary East to describe the way Americans often view the Soviet Union and the post-communist East. This framework is built around the beliefs associated with states and people in the Russophone world, most notably Russia and Russians. It is a world divided into two distinct parts: authoritarian elites that oppress citizens and dissidents dissatisfied with their leaders and hungry for Western values. The US media tends to portray rock musicians as symbols of Westernization. It has often incorrectly framed the state and musicians as adversaries, creating a dichotomy of rebellious musicians versus a despotic state.
During the late 1980s, when the USSR was undergoing reforms, rockers served as micro-level examples of macro-level changes, proving that the Communist enemy was genuinely going through liberalization. In the 1990s, Russia seemed to embrace democracy and a market economy. Bands that now received the most media attention highlighted the values of the new era and turned the Soviet past into a caricature, using the concept of the imaginary East as a part of their marketing strategy. In the early 2000s, Russia was integrated into the global popular culture discourse. The clearest example of this was the pop-rock group t.A.T.u., which is a rare example of a Russophone band that was not first and foremost defined by its country of origin. Political framing re-emerged in the early 2010s, when the relationship between the U.S. and Russia deteriorated. As rockers were framed as symbols of dissidence, complex issues about Russian society were reduced to binary categories, such as Pussy Riot and democracy versus Vladimir Putin and oppression. The Russian attack against Ukraine in 2022 and the ongoing war have kept rockers in the news. Now, Ukrainian music and culture have been recognized as their own separate entity.
The politicization of reception has been a double-edged sword for artists. On the one hand, it has brought them much media attention. On the other hand, it has taken attention away from their music.
|
|---|