| Yhteenveto: | Tämä tutkielma tarkastelee, miten luottamus rakentuu poliittisessa puheessa Yhdysvaltojen ja Suomen välillä, ja miten se ilmenee presidenttien puheissa vuosina 2016–2023. Tutkimuksen kohteena ovat presidenttien Barack Obaman, Donald Trumpin ja Joe Bidenin sekä presidentti
Sauli Niinistön puheet, joissa käsitellään maiden välistä yhteistyötä ja kansainvälisiä suhteita. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Miten luottamus ilmenee Yhdysvaltojen ja Suomen presidenttien puheissa vuosina 2016–2023? 2) Eroaako luottamuksen diskursiivinen rakentuminen eri presidenttien hallintokausilla? 3) Mitä eri luottamusdiskurssit paljastavat Yhdysvaltojen ja Suomen välisten suhteiden luonteesta ja painotuksista eri presidenttikausilla?
Tutkimus toteutetaan kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä, joka tarkastelee kielen roolia valtasuhteiden ja ideologioiden rakentajana. Menetelmä yhdistää kielellisen tutkimuksen kriittiseen yhteiskuntatutkimukseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Aaron M. Hoffmanin luottamusteoriaa, jossa luottamus jaetaan ennakoivaan ja fidusiaariseen
luottamukseen. Lisäksi hyödynnetään Hoffmanin kolmea mittaria, jotka arvioivat luottamuksen laatua vallansiirron, valvonnan ja sopimusten sääntelyn näkökulmasta.
Aineistosta nousi esiin neljä erilaista luottamusdiskurssia: Obaman normatiivisen samankaltaisuuden diskurssi, Trumpin vastavuoroisen hyödyn diskurssi, Bidenin sitoutuneen lojaaliuden diskurssi sekä Niinistön kontekstuaalisen tasapainottelun diskurssi. Tulokset
osoittavat, että luottamus ei ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se rakentuu kunkin presidentin arvopohjan, retoristen valintojen ja poliittisen kontekstin mukaan. Tutkimus osoittaa, että luottamus on kansainvälisissä suhteissa diskursiivisesti tuotettu ja jatkuvasti muovautuva ilmiö,
jossa poliittinen kieli toimii keskeisenä vallankäytön välineenä.
|
|---|