Yhteenveto: | Tutkin maisterintutkielmassani laulamisen lukkoja, niiden havaitsemista ja työstämistä laulunopettajien kokemusten kautta. Kartoitin, minkälaisena ilmiönä laulunopettajat laululukot käsittävät ja mitä kaikkea laululukot pitävät sisällään. Lisäksi selvitin miten laulunopettajat havaitsevat ja työstävät laulamisen lukkoja työssään. Aihetta on tutkittu vielä vähän, joten tämä tutkimus tarjoaa uutta kaivattua tietoa niin tieteellisesti kuin kentän toimijoille.
Tutkimuksen keskiössä olivat laulunopettajien kokemukset laulamisen lukoista, jonka vuoksi tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Haastattelin kolmea kokenutta (työvuosia vähintään kymmenen) laulunopettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja litteroidulle aineistolle tehtiin temaattinen analyysi fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu psykofyysiseen lauluinstrumenttiin ja laulamisen lukkoihin liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta sekä oppimista edistävään laulunopetukseen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta. Aiemman tutkimuksen valossa tiedetään, että laulukehityksen tielle voi tulla laulamisen lukkoja. Ei ole kuitenkaan tiedossa, miten laulunopettajat laululukkoja työssään havaitsevat ja työstävät.
Tulokset osoittivat, että laulamisen lukot olivat jaettavissa kolmeen kategoriaan: mielen lukkoihin, kehon lukkoihin ja teknisiin lukkoihin. Lisäksi mielen lukot jakautuivat kognitiivisiin lukkoihin ja persoonaan liittyviin lukkoihin sekä tekniset lukot musiikin ja sävelten hahmottamisen harjaantumattomuuteen sekä laulutekniseen harjaantumattomuuteen. Tuloksissa korostui myös laululukkojen psykofyysinen ulottuvuus, jonka takia laulamisen lukkoja ei voida todellisuudessa irrottaa psykofyysisestä kokonaisuudesta. Lukkojen syntymisessä keskeistä on myös laulajan kokemus. Laululukkoja havaittiin ja työstettiin monin eri tavoin, laululukon luonne sekä laulajan yksilöllisyys huomioiden. Tärkeimmäksi keinoksi nousi laulajan tunteiden ja tarpeiden salliminen turvallisessa ilmapiirissä.
|