| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien kokemuksia oppilaiden kaltoinkohteluun viittaavasta oireilusta sekä tarkastella heidän kokemuksiaan oireilun tunnistamisesta sekä kaltoinkohteluun puuttumisesta. Aiheen
tutkiminen on tärkeää, sillä kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen on merkittävää lapsen hyvinvoinnin kannalta (ks. Cecil ym., 2017; Hakulinen, 2019; Karadag ym., 2015; Maclean ym., 2018; Naugton ym., 2013).
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Haastatteluihin osallistui viisi erityisopettajaa, joista kolme toimi haastattelu hetkellä erityisluokanopettajana ja kaksi laaja-alaisena erityisopettajana. Kerätty aineisto analysoitiin refleksiivisen temaattisen analyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että kaltoinkohteluun viittaava oireilu ilmenee fyysisenä, psyykkisenä sekä sosiaalisena. Erityisopettajat kokivat oppilaiden oireilun
tunnistamisen haastavaksi ja haastatteluissa ilmeni sekä tunnistamista helpottavia että vaikeuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella puuttuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kodin, koulun ja muiden ammattilaisten välillä.
Kaltoinkohteluun viittaava oireilu saattaa sekoittua muista haasteista johtuvaan oireiluun, minkä vuoksi erityisopettajat tarvitsisivat lisää koulutusta kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Valtakunnallisesti yhtenäinen toimintamalli kaltoinkohteluun puuttumiseen kouluissa voisi edistää johdonmukaisuutta ja madaltaa kynnystä toimia.
|
|---|