| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella liikunnan lisäämisen yhteyksiä kehonkoostumukseen ja sen muutokseen ylipainoisilla. Tutkimus toteutettiin osana liikuntalääketieteen poliklinikan liikuntahoito-ohjelmaa, jossa potilaita ohjattiin lisäämään liikuntaa terveytensä parantamiseksi. Tutkielmassa selvitettiin, onnistuivatko tutkittavat lisäämään liikuntaa ja oliko liikuntahoidolla vaikutusta kehonkoostumuksessa tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi tarkasteltiin liikuntakertojen muutosten korrelaatioita kehon rasvaprosentin, vyötärönympäryksen, kokonaisrasvamassan ja lihasmassan muutosten kanssa.
Liikunnan terveyshyödyt ovat laajasti tunnistettuja erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla potilailla. Aiempi tutkimusnäyttö todistaa, että säännöllinen liikunta voi vähentää rasvamassaa ja lisätä lihasmassaa, erityisesti kun liikunta on riittävän kuormittavaa. Liikuntainterventioiden onnistumista rajoittaa kuitenkin yksilölliset erot vasteissa, joita voi selittää monet sekoittavat tekijät. Kokonaisuudessaan tutkimukset osoittavat, että säännöllinen liikunta on keskeinen osa ylipainon ja siihen vaikuttavien terveysongelmien hallintaa, mutta liikunnan tehokkuuteen vaikuttaa monien tekijöiden summa.
Tutkielman tutkimusaineisto koostui 21:stä tutkittavasta, joilta kerättiin mittauksia lähtötilanteessa ja kuuden kuukauden kontrollissa. Liikunnan määrää mitattiin itseraportoituina liikuntakertoina. Tulosten mukaan liikuntakertojen muutosprosentti oli keskimäärin 31,43 % (SD ± 109,63). Liikuntakertojen keskiarvo kuitenkin laski hieman, mikä viittaa suureen yksilölliseen vaihteluun. Kehonkoostumuksessa havaittiin keskimäärin myönteisiä muutoksia, erityisesti rasvaprosentissa ja rasvamassassa, mutta muutosten korrelaatio liikuntamääriin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tähän todennäköisesti vaikutti pieni otoskoko ja yksilötason suuri vaihtelu. Lisäksi liikuntakyselylomakkeen laatu ja liikunnan sekä ravitsemuksen kontrolloimattomuus rajoittivat johtopäätösten tekemistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka liikuntakertojen muutokset eivät suoraan selittäneet havaittuja muutoksia kehonkoostumuksessa, liikuntahoitojaksolla oli positiivisia vaikutuksia potilaiden terveyteen. Tulokset korostavat tarvetta objektiivisemmille mittausmenetelmille ja suuremmalle otoskoolle, jotta liikunnan ja kehonkoostumuksen yhteyttä voidaan arvioida tarkemmin.
|
|---|