| Yhteenveto: | Moisanen, L. 2025. Psyykkisen työkyvyn ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteys nuorilla aikuisilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen pro gradu -tutkielma, 54 s., 1 liite.
Viime vuosina erityisesti nuorten aikuisten psyykkinen työkyky on heikentynyt. Samaan aikaan nuorten aikuisten kokonaisaktiivisuus on vähentynyt. 20–39-vuotiaista alle puolet saavuttaa liikkumisen suositukset. Useiden tutkimusten mukaan vapaa-ajan liikunta on tehokas keino sekä ennaltaehkäisemään psyykkisen työkyvyn heikentymistä että ylläpitämään ja kehittämään psyykkistä työkykyä. Psyykkisen työkyvyn ja vapaa-ajan liikunnan yhteys nuorilla aikuisilla on epäselvä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko psyykkinen työkyky yhteydessä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen juuri työuransa aloittaneilla nuorilla aikuisilla ja selittyykö mahdollinen yhteys elämäntavoilla tai työstressillä.
Tämän poikkileikkaustutkimuksen tutkittavat olivat Kaksosten kehitys ja terveys (FinnTwin12) -tutkimuksen 4. tiedonkeruuseen osallistuneita 20-24-vuotiaita kaksosia (n = 579, 50,1 % naisia). Tiedonkeruu on suoritettu kyselymenetelmällä vuonna 2009. Psyykkistä työkykyä selvitettiin perustuen vastaajan kokemukseen hänen työkyvystään suhteessa työn henkisiin vaatimuksiin. Psyykkistä työkykyä tarkasteltiin kolmessa luokassa: erittäin hyvä, melko hyvä ja kohtalainen/melko huono. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden selvittämiseksi laskettiin MET-indeksi (metabolinen ekvivalentti, h/pvä) vastaajien itseraportoidusta aktiivisuudesta. Psyykkisen työkyvyn ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteyttä selvitettiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Elämäntapatekijät (tupakointi, alkoholinkäyttö, BMI [Body Mass Index]), koulutustaso ja työstressi lisättiin malliin kovariaatteina. Työstressin määrittämiseksi (kokee työstressiä, ei koe työstressiä) hyödynnettiin Karasekin mallia huomioiden vastaajan työn kuormittavuuteen ja työn kontrolliin liittyvät vastaukset. Tulokset analysoitiin erikseen miehille ja naisille.
Mitä parempi koettu psyykkinen työkyky miehillä oli, sitä enemmän he liikkuivat vapaa-ajallaan (p=0,043). Erittäin hyvän psyykkisen työkyvyn omaavat miehet liikkuivat enemmän (6,2 MET h/pvä) kuin kohtalaisen/melko huonon psyykkisen työkyvyn omaavat miehet (3,2 MET h/pvä) (p=0,037). Myös naisilla koetun psyykkisen työkyvyn luokkien välillä oli eroa vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa (p=0,017). Erittäin hyvän psyykkisen työkyvyn omaavat naiset liikkuivat enemmän (6,1 MET h/pvä) kuin melko hyvän psyykkisen työkyvyn omaavat naiset (3,6 MET h/pvä) (p=0,020). Naisilla elämäntapatekijät ja miehillä työstressi selittivät koetun psyykkisen työkyvyn ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteyden.
Tulokset antavat näyttöä paremman psyykkisen työkyvyn yhteydestä suurempaan vapaa-ajan liikunnan määrään juuri työuransa aloittaneilla nuorilla aikuisilla. Lisäksi muut elämäntapatekijät ja koettu työstressi vaikuttavat tähän yhteyteen. Nämä tekijät tulisi huomioida suunniteltaessa tehokkaita toimia nuorten aikuisten psyykkisen työkyvyn parantamiseksi sekä haluttaessa edistää kestäviä työuria ja vähentää mielenterveysperusteisista sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia.
Asiasanat: psyykkinen työkyky, vapaa-ajan liikunta
|
|---|