| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välistä yhteyttä peruskoulun 9. luokan ja toisen asteen opintojen välisessä koulusiirtymässä. Lisäksi tutkittiin nuori-opettajasuhteen sekä nuori-äitisuhteen läheisyyden ja konfliktien moderoivaa vaikutusta psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välillä. Tutkimus pohjautui Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutettuun TIKAPUU 2 –hankkeeseen.
Osallistujina tässä tutkimuksessa oli 885 nuorta (keski-ikä 15.74, tyttöjä 56.6 %) kahdelta keskisuomalaiselta paikkakunnalta. Tutkimuksen pitkittäisaineisto kerättiin vuonna 2018. Nuorten psykologista joustavuutta tarkasteltiin AFQ-Y8-mittarilla ja nuoriopettajasuhdetta sekä nuori-äitisuhdetta CPRS-mittarilla 9. luokan kevätlukukaudella. Tyytyväisyyttä koulupaikkaan mitattiin toisen asteen opintojen ensimmäisen vuoden syksyllä.
Lineaarinen regressioanalyysi osoitti korkeamman psykologisen joustavuuden ennustavan nuoren runsaampaa koulupaikkatyytyväisyyttä, mikä sai tukea aiemmasta tutkimuksesta. Myös kontrollimuuttujista hakutoiveen ensisijaisuus oli yhteydessä tyytyväisyyteen koulupaikkaa kohtaan. Moderaatiovaikutuksia tarkasteltaessa ainoastaan nuoren konfliktinen suhde opettajiin moderoi suuntaa antavasti psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välistä yhteyttä. Konfliktien ollessa vähäisiä korkeampi psykologinen joustavuus oli yhteydessä korkeampaan tyytyväisyyteen koulupaikkaa kohtaan, kun taas konfliktien ollessa runsaita, positiivinen yhteys psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välillä oli heikompi.
Tulosten perusteella nuoren koulupaikkatyytyväisyyttä voitaisiin tukea osaltaan psykologisen joustavuuden harjoituksilla, joita voisi toteuttaa esimerkiksi kouluissa opinto-ohjauksessa. Lisäksi opettajankoulutuksessa voisi lisätä tietoutta psykologisen joustavuuden yhteydestä koulupaikkatyytyväisyyteen ja tuoda sitä myös vanhempien tietoon. Erityisesti koulupudokkuusriskissä oleville psykologisen joustavuuden harjoittelu saattaisi lisätä koulutyytyväisyyttä ja kouluun kiinnittymistä. Nuoren suhdetta opettajiin ja äitiin ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu muokkaavana tekijänä psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välillä. Näiltä osin tämä tutkimus toi täysin uutta tietoa, mutta toisaalta jatkotutkimusta tarvitaan edelleen. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tarkastella paitsi nuori-isäsuhteen moderaatiovaikutusta myös sitä, onko psykologisen joustavuuden ja koulupaikkatyytyväisyyden välillä mahdollisia muita muuntavia tai välittäviä tekijöitä, kuten nuoren autonomian kokemus.
This master's thesis examined the role of adolescents’ psychological flexibility in their satisfaction with the educational placement during the transition from lower to upper secondary school. In addition, the quality of teacher and parent relationships were examined as moderators of the relationship between psychological flexibility and satisfaction with the educational placement. The study was based on the STAIRWAY 2 –project.
A total of 885 adolescents (mean age 15.74, 56.6% girls) from two medium-sized towns in central Finland participated in the study. Psychological flexibility was measured using the AFQ-Y8, while closeness and conflict in adolescent-teacher and adolescent-mother relationships were measured using the CPRS in the spring of ninth grade. Satisfaction with the educational placement was assessed in the autumn of the first year of upper secondary school.
According to linear regression analyses, higher levels of psychological flexibility predicted higher levels of satisfaction with the educational placement. In addition, of the control factors, fulfillment of the joint application was positively associated with satisfaction with the educational placement. The results also showed a marginally significant moderating effect of student perceived conflicts in adolescent-teacher relationships. When adolescents perceived low levels of conflict with their teacher, higher levels of psychological flexibility were related to higher satisfaction with the educational placement. In turn, for adolescents who perceived higher levels of conflict with their teacher, the positive association between psychological flexibility and satisfaction with the educational placement was weaker.
The findings suggest that psychological flexibility may act as a protective factor during school transitions. By applying psychological flexibility to school practices, such as in student counseling, school satisfaction and engagement could be enhanced. Furthermore, the results of this study could be applied in teacher education programs to address the importance of psychological flexibility, as well as in education programs aimed at parents.
To my knowledge, the moderating effect of adolescent-teacher and adolescent-mother relationships in the association between psychological flexibility and satisfaction with the educational placement has not been previously studied. Future research could also explore the moderating effect of the adolescent-father relationship as well as potential mediating and moderating factors in the association between psychological flexibility and school satisfaction, such as adolescents perceived autonomy.
|
|---|