| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission asetusehdotusta (2022/0155), joka koskee lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista digitaalisessa ympäristössä. Tutkielman tavoitteena on analysoida, millaisia diskursseja asetusehdotukseen liittyvässä poliittisessa ja institutionaalisessa keskustelussa ilmenee ja miten nämä diskurssit merkityksellistävät yksityisyyden suojan ja lasten oikeuksien välistä arvoristiriitaa. Aineistona käytetään komission virallisia asiakirjoja sekä europarlamentaarikkojen puheenvuoroja. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään diskurssianalyysiä.
Analyysin perusteella esiin nousee kolme keskeistä diskurssia: 1. lasten digitaalinen voimaannuttaminen, 2. lisää sääntelyä sekä 3. asetus tuhoaa kirjesalaisuuden. Lasten digitaalista voimaannuttamista korostava diskurssi painottaa kasvatuksellisten ja koulutuksellisten keinojen merkitystä lasten suojelemisessa digitaalisessa ympäristössä. Lisää sääntelyä -diskurssi puolestaan asemoituu valtadiskurssiksi, jossa lasten suojelu nähdään ensisijaisesti oikeudellisena kysymyksenä. Asetus tuhoaa kirjesalaisuuden -vastadiskurssi problematisoi asetusehdotuksen ehdottamia keinoja yksityisyyden suojan näkökulmasta.
Tutkielma osoittaa, että diskurssit eivät ainoastaan kuvaa ilmiöitä, vaan ne myös aktiivisesti muovaavat todellisuutta ja oikeuttavat poliittisiin päätöksiin liittyviä toimenpiteitä. Asetusehdotukseen liittyvä keskustelu ilmentää Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksien ja turvallisuusajattelun välistä jännitettä, jossa yksittäisiä arvoja ja käsitteitä, kuten lapsen etu ja yksityisyys, käytetään vastakkaisiin tarkoitusperiin.
This bachelor’s thesis examines the European Commission’s proposal for a regulation (2022/0155) aimed at combating child sexual abuse in digital environments. The objective of the thesis is to analyze the discourses that emerge in the political and institutional debate surrounding the proposal and how these discourses construct the value conflict between the right to privacy and the rights of the child. The research material consists of official documents from the Commission and statements by Members of the European Parliament. The study applies discourse analysis as its methodological approach.
The analysis identifies three central discourses: (1) digital empowerment of children, (2) more regulation, and (3) the regulation destroys the confidentiality of correspondence. The discourse emphasizing children's digital empowerment highlights the importance of educational and pedagogical means in protecting children in digital environments. The “more regulation” discourse is positioned as the dominant discourse, framing child protection primarily as a legal issue. In contrast, the “regulation destroys confidentiality of correspondence” counter-discourse questions the proposed measures from the perspective of privacy protection.
The thesis demonstrates that discourses do not merely describe phenomena but also actively shape reality and legitimize political actions. The debate on the proposal reflects a tension between the fundamental rights of EU citizens and security-oriented thinking, where concepts such as the best interests of the child and privacy are utilized for opposing purposes.
|
|---|