| Summary: | Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaattitutkielmassa tavoitteenani on tuottaa tietoa lapsen osallisuudesta lasten ja sosiaalityöntekijöiden kohtaamisissa aiemman tutkimustiedon pohjalta. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kuvauksia lapsen osallisuudesta lapset ja sosiaalityöntekijät tuottavat heidän kohtaamisiinsa liittyen? Tutkimusaineistossa kohtaamiset sijoittuvat lastensuojeluprosessin eri vaiheisiin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Laura Lundyn lapsen osallistumisen malli, jonka kautta tarkastelen lapsen osallisuutta. Osallistumismalli koostuu neljästä elementistä (tila, ääni, yleisö ja vaikutus), joiden kautta lapsen osallisuutta tarkastellaan. Elementit sisältävät vuorovaikutukseen ja lapsen mielipiteen vaikutukseen liittyviä tekijöitä.
Kuvauksissa lapset toivoivat, että sosiaalityöntekijät kohtaisivat heidät avoimesti ja lämpimästi ja olisivat kiinnostuneita heidän asioistansa. Lapset toivoivat, että kohtaamiset olisivat muutakin kuin virallisten asioiden käsittelyä ja että lapsille annettaisi tilaa puhua. Erilaiset lomakkeet ja muut metodit auttoivat sosiaalityöntekijöitä tiedonkeruussa ja toivat tasa-arvoa lasten välille, mutta saattoivat rajata lapsen vapaata kerrontaa. Lapsilla ei juuri ollut tietoa lastensuojelun prosesseista, eikä he saaneet vaikuttaa siihen, milloin ja missä sosiaalityöntekijän kanssa tapaavat tai mistä tapaamisilla keskustellaan. Etenkin tämä koski pienempiä lapsia. Lapsille ei aina tarjottu mahdollisuutta ilmaista omia näkemyksiään ja kun he kertovat, heitä ei välttämättä uskottu. Lapsilta saatettiin kysyä kuulumisia, mutta isommissa asioissa heidät saatettiin täysin ohittaa. Sosiaalityöntekijät kuvasivat haasteena oman osaamisen ja koulutuksen puutteen liittyen lasten kohtaamisiin. Sosiaalityöntekijät kokivat, että organisaation käytännöt vaikuttivat siihen, miten paljon lapsi voi tapaamiseen vaikuttaa. Myös vanhempien rooli koettiin ajoittain haastavana. Lapsi saattoi kokea saavansa vanhemmalta turvaa, koska hän saattoi pelätä sosiaalityöntekijän tapaamista, mikä ainakin osittain johtui tiedon puutteesta. Toisaalta lapset saattoivat pelätä, mitä seuraa, jos he kertovat tapahtuneista. Lapset toivoivat, että heidät kohdattaisiin ikätasoisesti, mikä ei aina toteutunut. Lapset nostivat esille myös sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden, mikä vaikutti siihen, millainen kohtaamisesta muodostui. Lasten kuvauksissa piirtyi erilaisia toiveita sosiaalityöntekijöiden kohtaamisten osalta, mikä muistuttaa sosiaalityöntekijöitä kohtaamaan jokainen lapsi yksilöllisesti, juuri kyseisen lapsen lähtökohdista käsin.
|
|---|