| Summary: | Tutkielma tarkastelee kuuron tulkin työskentelyä kielensisäisessä tulkkauksessa. Sen tavoitteena on selvittää, millainen kuva hänestä piirtyy diskurssin rakentajana mediatulkkauksen kontekstissa. Tähän pyritään tarkastelemalla sitä, miten kuuro tulkki hyödyntää työskentelyssään kielensisäisen tulkkauksen tekniikoita ja muuta erityistä osaamistaan. Kuuron tulkin erityinen osaaminen liittyy hänen elämänkokemuksensa kautta omaksumaansa kielenulkoiseen maailmantietoon ja sen vaikutukseen hänen työskentelyynsä.
Tutkimuksen aineistona on yhden kuuron tulkin simultaanitulkkaus suomalaiselle viittomakielelle eduskunnan suullisen kyselytunnin suorassa tv-lähetyksessä, jossa hän työskentelee kuulevan tulkin syöttötulkkeesta. Tarkastelussa sovelletaan aiemmassa tutkimuksessa käytettyä kielensisäisen tulkkauksen taksonomiaa (Tester, 2021) pohjautuen sekä tulkkauksen tutkimuksen (Pöchhacker, 2004) että kielensisäisen kääntämisen (Zethsen, 2009, 2018) teorioihin. Kuuron kielenulkoista maailmantietoa esitellään ja sen käyttöä arvioidaan aiemman tulkkauksen tutkimuksen (Stone, 2009; Adam ym. 2014) sekä kuurojen ontologioiden ja epistemologioiden (Kusters ym., 2017) valossa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuuro tulkki käyttää aineistossa monipuolisesti lähes kaikkia päivitetyn taksonomian tekniikoita rakentaessaan diskurssia. Hän tekee etenkin syntaktisia, leksikaalisia, prosodisia ja fonologisia muutoksia sekä lukuisia strategisia lisäyksiä jalostaessaan syöttötulketta. Hän työskentelee ilmeisen jäsentyneesti ja häiriöttömästi tehdessään aikapaineessa valintoja syöttötulkkeen toistamisen ja muokkaamisen välillä. Kuuron maailmantieto motivoi taksonomian tekniikoita ja se auttaa kuuroa tulkkia kohdentamaan tulkkauksensa näkymättömissä oleville vastaanottajille. Tutkimus osoittaa siten kuuroilla tulkeilla olevan erityistä arvoa yhteiskunnallisesti merkittävän palvelun tuottajina ja yhdenvertaisina ammattilaisina kuulevien tulkkien rinnalla.
This thesis examines the interpreting of a deaf interpreter in intralingual interpreting. It aims to explore the role of the deaf interpreter as a discourse constructor in the context of media interpreting. This is done by examining how the deaf interpreter employs intralingual interpreting techniques, as well as their specific competence, in their work. The specific competence of the deaf interpreter is linked to their Deaf Extralinguistic Knowledge acquired through life experience, and its impact on their work.
The data consists of one deaf interpreter's simultaneous interpretation into Finnish Sign Language during a live TV broadcast of the Parliament's Question Time, while they work from a hearing interpreter's feed interpreting. The analysis is carried out by applying a taxonomy of intralingual interpreting from previous research (Tester, 2021), which draws on theories of both interpreting studies (Pöchhacker, 2004) and translation studies (Zethsen, 2009, 2018). The concept of Deaf Extralinguistic Knowledge is presented and its use is assessed in the light of previous research on interpreting (Stone, 2009; Adam et al. 2014) as well as deaf ontologies and epistemologies (Kusters et al., 2017).
The results show that the deaf interpreter uses a wide range of almost all techniques of the updated taxonomy to construct discourse. They make syntactic, lexical, prosodic and phonological changes when refining the feed interpretation, and they make numerous strategic additions in their interpreting. They work in an apparently structured and uninterrupted manner, while making choices under time pressure between reproducing and editing the feed interpretation. Deaf Extralinguistic Knowledge contributes to the techniques and helps the deaf interpreting to direct their interpreting to non-visible recipients. The study thus shows that deaf interpreters have a special value in providing a service of social importance and as equal professionals alongside hearing interpreters.
|
|---|