| Yhteenveto: | Vanhempien ero on yleinen ilmiö 2020-luvun Suomessa, mutta sitä on toistaiseksi tutkittu lasten näkökulmasta vain vähän. Laadullisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, mitä ja miten lapset kertovat vanhempiensa erosta ja eron jälkeisestä elämästään sekä millaisia tyyppitarinoita lasten kerronnasta on tunnistettavissa. Lisäksi selvitimme, millaisia hyvinvointitekijöitä lasten kerron-nasta on tunnistettavissa puhuttaessa elämästä vanhempien eron jälkeen. Keräämämme aineisto koostui kymmenen vanhempiensa eron kokeneen lapsen episodisesta haastattelusta. Iältään lapset olivat 7–12-vuotiaita. Toteutimme tutkimuksemme osana Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen Lapsen ero –tutkimushanketta. Narratiivista lähestymistapaa hyödyntäen muodostimme lasten kerron-nasta neljä eri tyyppitarinaa: positiivisiin asioihin keskittyvän tarina, vuoroasumisesta kuormittuvan tarina, kuulluksi tulemista toivovan tarina sekä tasapainoisen tallaajan tarina. Erot tyyppitarinoiden välillä painottuivat erityisesti siihen, miten lapset nimesivät vanhempiensa eroon liittyviä tunteita, ja kuinka tyytyväisiä he olivat elämäänsä tällä hetkellä. Opinnäytetyömme tulokset osoittavat, että lasten välillä on kerronnan mukaan eroa vanhempien eroon liittyvien tunteiden nimeämisessä. Kerronnan mukaan myös lasten sopeutuminen eron jälkeiseen elämään on hyvin yksilöllistä. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että lasten mielestä heidän hyvin-vointiaan tukevat parhaiten luottamuksellinen suhde vanhempiin sekä säännöllisesti vietetty aika kummankin vanhemman kanssa.
|
|---|