Kehonkoostumuksen yhteys maksimaaliseen rasvojenkäyttökykyyn liikunnan aikana kestävyysharjoitelleilla ja -harjoittelemattomilla naisilla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehonkoostumuksen osalta rasvattoman massan ja rasvamassan yhteyksiä maksimaaliseen rasvojenkäyttökykyyn liikunnan aikana kestävyysharjoitelleilla ja -harjoittelemattomilla naisilla. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston HDL happiaineenvaihdu...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Kaijansinkko, Siiri
Other Authors: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikunta- ja terveystieteet, Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2025
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/102390
Description
Summary:Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehonkoostumuksen osalta rasvattoman massan ja rasvamassan yhteyksiä maksimaaliseen rasvojenkäyttökykyyn liikunnan aikana kestävyysharjoitelleilla ja -harjoittelemattomilla naisilla. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston HDL happiaineenvaihdunnan edistäjänä – HiPrOxy -tutkimusta. Maksimaalinen rasvojenkäyttökyky (MFO) tarkoittaa nopeutta, jossa rasvojen hapettumisen nopeus on maksimaalista (g/min). FATmax taas tarkoittaa suhteellista intensiteettiä maksimaalisesta hapenottokyvystä (VO2max) jolla MFO on saavutettu. Aiempien tutkimustulosten mukaan kehonkoostumuksella voi olla yhteys etenkin MFO:hon. Myös kestävyysharjoittelun on osoitettu parantavan MFO:ta. Rasvattoman massan ja rasvamassan yhteys MFO:hon ja FATmax:iin eri kestävyysharjoittelutaustan omaavilla yksilöillä, on kuitenkin epäselvää. Tutkimuksen koehenkilöiksi valikoitui 20 perustervettä 20–40-vuotiasta naista (BMI 17–29,1 kg/m2). Heidät jaettiin kestävyysharjoitelleiden (n=11) ja -harjoittelemattomien (n=9) ryhmiin harjoittelutaustan perusteella. Tutkimus koostui kehonkoostumusmittauksesta bioimpedanssimenetelmällä, maksimaalisen hapenottokyvyn testistä juoksumatolla sekä maksimaalisen rasvojenkäyttökyvyn määrittämisestä eli yhdistetystä MFO- ja FATmax-testistä VO2max-testin yhteydessä. Tutkimustulosten perusteella kestävyysharjoitelleiden rasvattomalla massalla eikä rasvamassalla ollut yhteyttä MFO:hon eikä FATmax:iin. Kestävyysharjoittelemattomilla taas rasvamassa korreloi positiivisesti MFO:n kanssa (r=0,918, p<0,001), mutta ei FATmax:n kanssa. Rasvattomalla massalla sen sijaan ei ollut yhteyttä MFO:hon eikä FATmax:iin myöskään kestävyysharjoittelemattomilla. Kestävyysharjoitelleiden MFO (0,51 ± 0,11 vs. 0,37 ± 0,10 g/min) ja FATmax (59,8 ± 14,6 vs. 44,1 vs. 11,9 %VO2max) olivat korkeampia kuin kestävyysharjoittelemattomilla, mikä voi selittyä harjoittelutaustalla. Tulokset kehonkoostumuksen yhteyksistä MFO:hon ja FATmax:iin tukevat osittain aiempia havaintoja. Joidenkin tutkimusten mukaan rasvamassalla ei ole yhteyttä MFO:hon eri harjoittelutaustan omaavilla, mutta tässä tutkimuksessa rasvamassa korreloi harjoittelemattomilla MFO:n kanssa. Myös rasvattoman massan suhteen tulokset olivat ristiriitaisia. Oletuksena aiempiin tutkimustuloksiin perustuen oli, että rasvaton massa korreloisi etenkin MFO:n kanssa molemmilla tutkimusryhmillä, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.