| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen yläkoulun musiikinopettajien käsityksiä ja kokemuksia kehollisuuden roolista musiikinopetuksessa. Kehollisuus on saanut kasvavaa huomiota osana oppimisen ja pedagogiikan kenttää, mutta sen kokonaisvaltaista merkitystä erityisesti yläkoulun musiikinopetuksessa on tutkittu vielä vähän. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten musiikinopettajat suhtautuvat kehollisten opetusmenetelmien käyttöön ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää opetussuunnitelman mukaisessa musiikintuntien suunnittelussa. Lisäksi tarkastellaan opettajien käyttämiä kehollisia opetusmenetelmiä sekä niiden tarjoamia haasteita ja mahdollisuuksia.
Tutkimuksessa hyödynnetään fenomenologista lähestymistapaa, joka ohjaa tutkimusta keskittymään opettajien subjektiivisiin kokemuksiin ja niille annettuihin merkityksiin. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kolmelta eri uravaiheessa olevalta musiikinopettajalta, jotka opettavat musiikkia yläkoulussa. Aineiston analyysi toteutettiin temaattisena sisällönanalyysina, ja tulokset jäsennettiin kolmeen pääteemaan: kehollisuus olemassaolon, vuorovaikutuksen ja oppimisen muotona. Teoreettinen viitekehys rakentuu kehollisen kognition, kehollisen oppimisen ja musiikkikasvatuksen tutkimuksesta. Aiempien tutkimusten mukaan kehollisuus voi tukea oppimista, osallisuutta ja kokonaisvaltaista musiikillista ilmaisua.
Tuloksissa kehollisuus näyttäytyy opettajille sekä didaktisena välineenä että syvempänä tapana olla läsnä musiikissa, rakentaa ryhmädynamiikkaa ja tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua. Erityisesti rytmiin, yhteissoittoon ja kehorytmiikkaan liittyvät keholliset menetelmät koettiin tehokkaina. Samalla opettajat painottivat turvallisen ilmapiirin, ryhmän tuntemisen ja pedagogisen herkkyyden merkitystä kehollisten menetelmien käytössä yläkoulukontekstissa. Tutkimus tuo esiin kehollisuuden pedagogisen potentiaalin musiikinopetuksessa ja sen merkityksen oppimisen, yhteisöllisyyden ja opettajuuden kannalta. Kehollisuus ei näyttäydy vain välineenä musiikin oppimiseen, vaan se toimii porttina syvempään itsetuntemukseen, yhteisöllisyyteen ja osallisuuden rakentumiseen.
|
|---|