| Yhteenveto: | Angiogeneesillä tarkoitetaan verisuonten uudismuodostumista. Sitä säätelevät useat tekijät, joista merkittävin on verisuonten endoteelin kasvutekijä (VEGF). VEGF-A, -B, -C, -D ja is-tukkakasvutekijä (PIGF) muodostavat VEGF-perheen. Nämä vaikuttavat verisuonten endoteelin kasvutekijäreseptorien 1, 2 ja 3 (VEGFR-1, -2 ja -3) kautta. VEGFR-2 aktivoi angiogeneesiä voimakkaammin kuin VEGFR-1, jota pidetään VEGF-A:n ”säiliönä”. Anti-Flt-1 on vasta-aine, joka estää VEGFR-1:n, jolloin VEGF-A sitoutuu VEGFR-2:een ja lisää angiogeneesiä. Anti-Flt-1:llä on osoitettu lupaavia tuloksia erityisesti Duchennen lihasdystrofian (DMD) hoi-dossa. Eläinkokeissa VEGFR-1:n esto lisäsi angiogeneesiä, paransi lihasten verenkiertoa ja toimintaa sekä vähensi lihasfibroosia.
Bimagrumab on monoklonaalinen vasta-aine, joka sitoutuu aktiviinireseptorin IIA ja IIB (ActRIIA ja ActRIIB) ligandia sitovaan kohtaan, estäen näin signaloinnin etenemisen näiden reseptorien alapuolella. Bimagrumab siis estää lihaskasvua inhiboivia myostatiinia ja aktiviineja toimimasta, jolloin lihas pääsee kasvamaan, koska lihaskasvua inhiboiva vaikutus on jarrutettu. Näin ollen se siis edistää lihashypertrofiaa sekä estää lihasatrofiaa.
Tässä kolmen viikon mittaisessa tutkimuksessa vertailtiin eri ryhmien lihaspainoja ja kehon painonmuutoksia hiirillä. Hiiret jaettiin neljään ryhmään, jossa jokaisessa ryhmässä oli viisi hiirtä. Ryhmät saivat eri vasta-aineita, joita annettiin kaksi kertaa viikossa. Lisäksi hiiret punnittiin aina kerran viikossa. Ryhmät olivat control-, anti-Flt-1-, bimagrumab- ja comb-ryhmä. Control-ryhmälle annettiin PBS:ää (phosphate-buffered saline), anti-Flt-1-ryhmälle anti-Flt-1:tä, bimagrumab-ryhmälle bimagrumabia ja comb-ryhmälle anti-Flt-1:tä ja bimagrumabia. Hypoteesina on, että suurin lihasten ja kehon painonnousu tulee tapahtumaan comb-ryhmässä.
Kaikissa neljässä ryhmässä havaittiin tilastollisesti merkitsevä kehon painonnousu kolmen viikon aikana. Suurin nousu tapahtui comb-ryhmässä, jossa paino kasvoi keskimäärin 19,44 %, ja toiseksi suurin bimagrumab-ryhmässä (16,3 %). Näiden ryhmien kehon painonnousu oli merkitsevästi suurempaa verrattuna control- ja anti-Flt-1-ryhmiin (p < 0,001). Lihaspainojen osalta suurimmat arvot mitattiin useimmiten bimagrumab-ryhmässä: tibialis anterior (42,9 ± 4,89 mg), gastrocnemius (98,5 ± 6,62 mg), soleus (10,12 ± 1,16 mg) ja plantaris (15,69 ± 3,51 mg). Comb-ryhmän lihaspainot eivät olleet yhtä suuria kuin bimagrumabilla, mutta suurempia kuin pelkällä anti-Flt-1:llä. Anti-Flt-1-ryhmän lihaspainot olivat pienimmät kaikissa mitatuissa lihaksissa.
Kehonpaino nousi siis hypoteesin mukaisesti eniten comb-ryhmässä (19,44 %), mutta lihaspainot olivat suurimmat bimagrumab-ryhmässä. Kehonpaino nousi tasaisesti kaikissa ryhmissä, mikä selittyy luultavasti suurimmalta osalta hiirten nuorella iällä. Hiiret olivat vain kahdeksan viikon ikäisiä tutkimuksen alkaessa ja kasvavat muutenkin tässä iässä paljon. Tutkimus oli myös kestoltaan hyvin lyhyt (3 viikkoa) eli lihaskasvua ei näin lyhyessä ajassa ole välttämättä ehtinyt vielä tapahtua. Lisätutkimuksia tarvittaisiin anti-Flt-1:n ja bimagrumabin vaikutuksista toimintakykyyn sekä lihassoluihin.
|
|---|