| Summary: | Pienten lasten äitiyttä kuvataan usein haastavana ajanjaksona, joka altistaa äitejä
uupumukselle. Informaalilla sosiaalisella tuella on todettu olevan merkittävä
rooli äitien hyvinvoinnin taustalla, mutta suomalaisten äitien kontekstissa sen
tutkimus on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tässä laadullisessa teorialähtöisessä
haastattelututkimuksessa selvitin pienten lasten äitien (n=30) kokemuksia
puolisolta ja lähipiiriltä saadusta emotionaalisesta, tiedollisesta ja
käytännöllisestä tuesta.
Kaikilla kolmella sosiaalisen tuen muodolla oli tutkimuksen perusteella
merkityksellinen rooli äitien kokemuksissa ja sosiaalisen tuen kolmijakoisuuteen
pohjautuva viitekehys osoittautui käyttökelpoiseksi äitien saaman tuen
jäsentämisessä. Tutkimuksen keskeisin tulos oli se, että puolisolta saatu tuki
korostui selvästi lähipiiriltä saatuun tukeen nähden. Vaikka äideillä olisi ollut
käytettävissään perheen ulkopuolista tukea, he hyödynsivät sitä vasta
viimesijaisena vaihtoehtona. Tämä viittaa siihen, että tukiverkostojen laajuus ei
välttämättä kuvaa äitien saaman sosiaalisen tuen todellista määrää.
Toinen keskeinen tulos oli se, että puolisolta ja lähipiiriltä saatu sosiaalinen
tuki ei näyttäytynyt äitien kokemuksissa yksiselitteisesti positiivisena asiana.
Aineistossa oli runsaasti kuvauksia riittämättömästä tai vääränlaisesta tuesta.
Erityisesti isovanhemmilta saadun tiedollisen tuen rooli oli hyvin ristiriitainen:
Vaikka äidit kaipasivat tietoa vanhemmuuden tueksi, pahimmillaan liian
kontrolloivasti annetut neuvot koettiin omaan vanhemmuuteen puuttumiseksi
ja kuormitusta lisääväksi tekijäksi.
|
|---|