| Yhteenveto: | Tutkielma käsittelee sisustusarkkitehti Maija Heikinheimon (1908–1963) työuraa 1930–1960-lukujen taideteollisella kentällä. Vuonna 1932 Taideteollisuuskeskuskoulun huonekalu- ja piirustusosastolta valmistunut Heikinheimo aloitti uransa Asko-Avoniuksen Huonekalutehtaiden ensimmäisenä vakituisena suunnittelijana. Pisimmän elämäntyönsä hän teki Artek Oy Ab:ssä ensin piirustusosaston suunnittelijana (1937–1941, 1945–1949) ja myöhemmin toimitusjohtajana (1949–1955) sekä taiteellisena johtajana (1949–1963). Jatkosodan keskeytettyä työt Artekissa, toimi hän Oy Wilh. Schaumanin vaneritehtaan suunnittelijana vuosina 1941–1945. Heikinheimo osallistui lisäksi aktiivisesti alan näyttely- ja järjestötoimintaan sekä toteutti useita itsenäisiä projekteja, joista yksi merkittävimpiä oli Helsingin yliopiston Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen sisustus.
Tutkimuksen ensisijaisena lähdeaineistona on laaja historiallinen arkistomateriaali, joka koostuu useista eri lähdetyypeistä. Aineisto on koottu pääosin Alvar Aalto -museon ja Aalto-yliopiston kokoelmista sekä Heikinheimoa käsittelevistä sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista. Keskeinen osa tutkielmaprosessia on ollut myös muun Heikinheimoa koskevan hajanaisen lähdeaineiston paikantaminen. Aineistojen analysoinnissa on hyödynnetty lähiluvun sekä kontekstualisoinnin menetelmiä.
Elämäkerrallisen tutkielman keskiössä on Heikinheimon työura, jota tarkastellaan ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa. Heikinheimon vaalima anonyymi työtapa ja sisustuksien katoavaisuus, yhdessä hänen vaatimattoman luonteensa kanssa, ovat osaltaan johtaneet hänen työnsä jäämiseen muotoiluhistorian marginaaliin. Tutkielma osoittaa, että Heikinheimo oli yksi merkittävistä suomalaisen sisustusarkkitehtuurin varhaisista uranuurtajista, jonka kädenjälki pääsi esiin niin useissa itsenäisissä töissä kuin erityisesti Alvar Aallon arkkitehtuurikohteiden sisustuksissa 1950-luvulla.
|
|---|