| Yhteenveto: | Leikko, E. 2025. Lihaskoon ja maksimaalisen voimantuoton yksilölliset voimaharjoitusadaptaatiot ja niiden yhteydet aiemmin harjoittelemattomilla miehillä ja naisilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma, 71 s.
Voimaharjoittelua harrastetaan laajasti erilaisten terveydellisten ja suorituskyvyllisten tavoitteiden vuoksi, mutta yksilöiden välillä havaitaan merkittäviä eroja niin lihaskasvun kuin voimaominaisuuksien kehittymisen osalta. Lisäksi lihaksen poikkipinta-alan kasvun yhteydestä maksimaalisen voimantuottokyvyn kehittymiseen on paljon ristiriitaisia tutkimustuloksia. Sekä terveyden että suorituskyvyn näkökulmasta on olennaista ymmärtää, miksi harjoitusvasteet vaihtelevat yksilöiden välillä ja mihin harjoittelun ohjelmoinnissa kannattaa kiinnittää huomiota erilaisten tavoitteiden kohdalla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia voimaharjoitusintervention aikaansaamia yksilöllisisä vasteita ja niiden taustatekijöitä lihaksen poikkipinta-alan ja maksimaalisen voimantuoton sekä niiden välisen yhteyden osalta aiemmin harjoittelemattomilla miehillä ja naisilla.
Aiemmin harjoittelemattomat tutkittavat (n = 310) osallistuivat tutkielmassa 12 viikon voimaharjoitusinterventioon, jossa harjoiteltiin nousujohteisesti kaksi kertaa viikossa ohjaajan johdolla. Tutkittavat olivat perusterveitä ja normaalipainoisia 18–50-vuotiaita ja heistä 130 oli miehiä ja 180 naisia. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi ulomman reisilihaksen anatomista poikkipinta-alaa mitattiin ultraäänellä ja alaraajojen ojentajalihasten dynaamista maksimivoimantuottoa horisontaalisuunnan jalkaprässin yhden toiston maksimilla ennen ja jälkeen voimaharjoitusintervention. Tulosten osalta tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < 0,05.
Lihaksen poikkipinta-ala ja maksimaalinen voimantuottokyky kehittyivät tilastollisesti erittäin merkitsevästi niin koko tutkimusjoukolla kuin miehillä ja naisilla erikseen tarkasteltuna. Miehet kehittyivät absoluuttisesti naisia enemmän kummankin muuttujan osalta. Maksimaalinen voimantuottokyky kehittyi suhteellisesti sukupuolten välillä samaan tapaan, mutta lihaksen poikkipinta-alan kasvu oli miehillä myös suhteellisella tasolla tarkasteltuna naisia suurempaa (p = 0,017). Kehitys vaihteli yksilöiden välillä merkittävästi, mutta lihaksen poikkipinta-alan osalta hyvin kehittyneet yksilöt kehittyivät keskiarvoisesti muita paremmin myös maksimaalisen voimantuottokyvyn osalta. Kuitenkin vain 2,3 % tutkittavista kuului korkean kehityksen ryhmään kummankin muuttujan osalta. Lihaksen poikkipinta-alan kasvu selitti koko tutkimusjoukolla maksimaalisen voimantuottokyvyn kehittymistä noin 9 % (r = 0,301, p < 0,001), ja alhaisemman lähtötason havaittiin olevan heikosti yhteydessä korkeampaan kehitykseen.
Aiemmin harjoittelemattomat kehittyvät voimaharjoittelun myötä hyvin niin lihaskoon kuin lihasvoiman osalta, mutta kehityksen taso vaihtelee yksilöiden välillä huomattavasti. Harjoitusvasteiden yksilöllisyyden taustalla vaikuttaa sukupuolen ja lähtötason lisäksi todennäköisesti useat eri tekijät. Näyttää siltä, että voimaharjoittelun alkuvaiheessa tapahtuvaa maksimaalisen voimantuottokyvyn kehittymistä selittää pääosin muut tekijät kuin lihaksen poikkipinta-alan kasvu, mutta yhteys lihaskoon ja lihasvoiman välillä todennäköisesti vahvistuu myöhemmässä vaiheessa.
Asiasanat: voimaharjoittelu, lihaksen poikkipinta-ala, maksimaalinen voimantuottokyky
|
|---|