| Yhteenveto: | Maisterintutkielma käsittelee Hugo Gerhard Simbergin (1873–1917) taiteen kuolemarepresentaatiota. Tutkimuksessa tarkastellaan Simbergin teoksia, joissa esiintyy hänen näkemyksensä kuoleman personifikaatiosta eli luurankohahmosta. Symbolistien tavoin Simbergiä kiinnosti unien ja näkymättömän maailman kuvaaminen, mikä käy ilmi hänen teoksistaan. Simbergin taiteessa ilmenee mystinen ja tuonpuoleinen hahmo, Kuolema, joka sai taitelijan käsissä oman tulkintansa. Tutkimus kuuluu taidehistorian ja historian tutkimusalaan, ja tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet Simbergin taiteen kuolemahahmon visuaaliseen ulkomuodon kehitykseen? Onko Simbergin teosten kuolema representaatiossa yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia eurooppalaisen vanhan taiteen luurankokuvastoon? Minkälaiseksi Simberg kuvaa luurankohahmoa teoksissaan? Mitä luuranko symboloi ja mikä on sen merkitys tutkimuksessa käsiteltävissä teoksissa?
Tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi, jossa tutkimusmenetelmänä hyödynnetään Roelof van Straten uudistamaa Erwin Panofskyn klassikkoteokseen Studies in Iconology (1939) pohjautuvaa ikonologian tulkintamallia. Lisäksi tutkimusmenetelmänä hyödynnetään suoranaista intervisuaalista eli kuvienvälistä tarkastelua aineistoon. Intervisuaalisessa tarkastelussa ovat Simbergin teosten ja samankaltaisten kuvatyyppien väliset yhteydet. Tutkimuksessa liitetään Simbergin teokset osaksi kuoleman kuvausperinteen jatkumoa. Tutkimusaineistona on yhteensä kuusitoista Simbergin erilaisin tekniikoin tekemää teosta vuosien 1895–1906 väliltä.
Maisteritutkielman tutkimustuloksena nousee esiin, että Hugo Simbergin Kuolema-hahmon visuaalinen ulkomuoto on saanut vaikutteita niin eurooppalaisen kuolemakuvaston kuvaperinteestä kuin taiteilijan omista henkilökohtaisista kokemuksista sekä taitelijan mielikuvitusmaailman aineksista. Lisäksi voidaan huomata, että Simbergin opintomatkat ja taitelijan tärkeimmät ihmissuhteet muovasivat niin taitelijan ajatuksia kuin kuvamaailmaa. Simberg rakensi omalaisen ja henkilökohtaisen Kuolema-hahmo kuvastonsa, jossa Kuolema näyttäytyy elävänä ja tuntevana olentona. Hän käytti symbolismin tyylikeinoja, ammensi inspiraatiota keskiajan kuvastosta ja antiikin sekä keskiajan kuolemasymboliikasta. Simbergin Kuolema-hahmon kuvissa heijastelee myös 1800-luvun lopun symbolistien kiinnostus mystiikkaan ja esoteerisuuteen. Tutkimustuloksista käy ilmi, että Simbergin teokset voidaan nähdä osana kuoleman kuvausperinteen jatkumoa. Tutkimusta voidaan hyödyntää Simbergin Kuolema-hahmon toimijuuden ja persoonan laajemmassa tulkinnassa.
This Master's thesis examines the representations of death in the art of Hugo Gerhard Simberg (1873–1917). The study focuses on works in which Simberg depicts his vision of the personification of death, represented as a skeletal figure. In line with the Symbolist movement, Simberg was intrigued by dreams and the invisible world and that interest clearly reflected in his art. Simberg presents a mystical, otherworldly figure, Death, which he interpreted in his own unique manner. The thesis is within the disciplines of art history and history, and is guided by the following research questions: What factors influenced the visual development of the death figure in Simberg’s art? To what extent does Simberg’s representation of death resemble or differ from the skeletal imagery found in European art history? How does Simberg characterize the skeletal figure in his works? What does the skeleton symbolize, and what is its significance within the analyzed works?
The study is a qualitative content analysis that applies a modified iconological interpretation model based on Erwin Panofsky’s seminal work Studies in Iconology (1939), as revised by Roelof van Straten. The study also uses intervisual analysis, examining the visual relationships between Simberg’s works and related image types. Through this approach, Simberg’s works are positioned within the broader continuum of death imagery traditions. The material consists of sixteen artworks utilizing a variety of techniques created by Simberg between 1895 and 1906.
The findings of this thesis indicate that the visual form of Simberg’s Death figure draws from both the imagery of European death iconography and the artist’s personal experiences and imaginative vision. Furthermore, Simberg’s study trips and significant personal relationships played a crucial role in shaping both his worldview and artistic imagery. Simberg constructed a distinctive and personal representation of Death, portrayed as a sentient, emotion-ally resonant being. He employed stylistic elements of Symbolism and drew inspiration from medieval imagery as well as ancient and medieval death symbolism. His depictions of Death also reflect the late 19th-century Symbolists’ fascination with mysticism and esotericism. The results of the study suggest that Simberg’s works can be interpreted as part of the long tradition of death representation in art. This research contributes to a broader understanding of agency and personality of Simberg's Death figure.
|
|---|