| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin ohjausalan ammattilaisten puheessa
ilmeneviä sukupuolidiskursseja. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella,
millaisia merkityksiä sukupuolelle rakentuu ohjausalan ammattilaisten
puheessa. Teoreettinen viitekehys rakentui sukupuolen käsitteen sekä
sukupuolen teoreettisten lähestymistapojen pohjalta.
Tutkimuksessa käytettiin Potentiaali-hankkeessa kerättyä aineistoa, jonka
tavoitteena oli kehittää stereotypioita purkavaa ohjausta. Haastatteluja tehtiin
yhteensä 18 opetus- ja ohjausalan ammattilaisille, ja niissä käsiteltiin sukupuoli- ja kulttuuritietoista ohjausta. Tässä tutkimuksessa rajasin tarkastelun koskemaan 12 ohjausalan ammattilaisen yksilöhaastattelua ja sukupuolitietoista ohjausta. Analysoin aineiston diskurssianalyysia hyödyntämällä.
Tutkimuksen tuloksena oli kolme sukupuolidiskurssia: 1. Dikotominen
diskurssi, jossa sukupuolesta puhuttiin ensisijaisesti kahtiajakoisena, eli
sukupuolen jakautumisena naisiin ja miehiin. 2. Sukupuolineutraali diskurssi,
jossa puheessa korostuu ajatus, että sukupuolella ei ole merkitystä ohjauksen
kannalta, eikä sukupuoleen ole tarvetta kiinnittää huomiota. 3. Moninaisuuden
diskurssi, jossa sukupuolesta puhutaan sekä yksilöllisenä kokemuksena, että
samalla sosiaalisesti luotuna.
Tulokset osoittavat, että osa puheessa esiintyvistä diskursseista sivuuttaa
sukupuolen rakenteellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden, keskittyen yksilön valintoihin ilman laajempaa kontekstin tarkastelua. Tutkielmani tuo esille sukupuolen ymmärtämisen tarpeen ohjauksessa, ja osoittaa, miten tärkeää on huomioida sukupuolen yhteiskunnalliset ja rakenteelliset ulottuvuudet ohjaustyössä.
|
|---|