Vanhemmuuden ja perhetekijöiden yhteys kouluakäymättömyyteen palvelutarpeen arvioinnin näkökulma

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä kouluakäymättömyyteen liittyviä vanhemmuuden ja perhetekijöiden haasteita tunnistettiin sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnissa ja mille ekologisen systeemiteorian tasoille niiden mukaiset interventiot asettuvat. Tutkimukseni tieteenfilosofinen perusta...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Mannila, Sanna
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2025
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/101695
Description
Summary:Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä kouluakäymättömyyteen liittyviä vanhemmuuden ja perhetekijöiden haasteita tunnistettiin sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnissa ja mille ekologisen systeemiteorian tasoille niiden mukaiset interventiot asettuvat. Tutkimukseni tieteenfilosofinen perusta nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan ilmiöiden tulkinta rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksella oli pragmaattinen tavoite tuottaa tietoa käytännön työn kehittämisen tueksi. Aiemmat tutkimukset vanhemmuus- ja perhetekijöistä sekä lainsäädännön ohjaama palvelutarpeen arvioinnin prosessi toimivat analyysiä ohjaavina käsitteinä. Bronfenbrennerin ekologinen systeemiteoria toimi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ja tulosten jäsentäjänä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin sosiaalityöntekijöiltä, jotka työskentelevät lapsiperheiden sosiaalipalveluissa ja tekevät sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointeja. Haastatteluissa selvitettiin heidän näkemyksiään kouluakäymättömyyden taustalla vaikuttavista vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvistä haasteista sekä siitä, miten niihin pyrittiin vastaamaan. Tulosten perusteella palvelutarpeen arvioinneissa tunnistettiin monipuolisesti vanhemmuus- ja perhetekijöitä, jotka liittyivät kouluakäymättömyyteen. Interventioiden mahdollisuuksia tarkasteltiin ekologisen teorian eri tasojen avulla: mikrotaso (perheen sisäiset tekijät), mesotaso (palvelujärjestelmän vaikutukset), eksotaso (resurssiongelmat ja puutteet) sekä makro- ja Kronotason (yhteiskunnalliset ja ylisukupolviset tekijät). Ekologisen teorian eri tasojen näkökulmasta tarkasteltuna arviointien vaikuttavuus riippui perheen ja palvelujärjestelmän välisestä yhteistyöstä sekä käytettävissä olevista resursseista. Koulun ja sosiaalihuollon välinen yhteistyö oli tutkimuksen mukaan vähäistä, vaikka rakenteita yhteistyöhön oli olemassa. Tutkimus tarjoaa tietoa sosiaalipalveluille ja kouluille kouluakäymättömyyteen liittyvien taustatekijöiden tunnistamisessa ja niihin yhteyksistä sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin.