| Summary: | Pärkkä, M. 2025. Hyppytestien suorituskyky, kinematiikka ja kinetiikka eturistisidevamman jälkeen, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, biomekaniikan pro gradu -tutkielma, 68 s., 2 liitettä.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää eturistisidevamman (ACL-vamman) kokeneiden sekä terveiden urheilijoiden välisiä eroja kolmen erilaisen hyppytestin kinematiikassa, kinetiikassa sekä suorituskyvyssä. ACL-vammojen määrä on lisääntynyt merkittävästi alle 18-vuotiailla nuorilla Suomessa 1990- ja 2010-luvun välisenä aikana. Urheiluun paluu ACLR-leikkauksen jälkeen tapahtuu tyypillisesti noin yhdeksän kuukauden päästä leikkauksesta ja noin 20 % urheilijoista kokee uuden ACL-vamman. ACLR-leikkauksen jälkeen on havaittu, että hyppytesteissä mitatut maan reaktiovoimat ja nivelmomentit ovat pienempiä kuin terveessä jalassa.
Tämä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus. Tutkimusjoukko (n = 51) koostui 15–31-vuotiaista miehistä ja naisista. Tutkittavista 12:lla oli ollut ACL-vamma 4,9 ± 5,2 vuotta sitten. Loput tutkimusjoukosta kuuluivat kontrolliryhmään. Tutkimuksen menetelminä käytettiin voimalevyjä, 3D-liikeanalyysiä sekä käänteistä dynamiikkaa nivelkulmien, nivelmomenttien ja suorituskyvyn tutkimiseksi hyppytesteissä. Tutkimuksessa käytetyt hyppytestit olivat pudotushyppytesti (DVJ), hypyn alastulotesti (JL) sekä yhden jalan loikkatesti (SLHT). Nivelkulmien ja nivelmomenttien ryhmien välisiä eroja vertailtiin koko ponnistusvaiheen ajalta SPM:n (Statistical Parametric Mapping) avulla.
Tutkimuksen päätulos on, ettei ACL-ryhmän ja kontrolliryhmän välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja DVJ- ja JL-hyppytestien nivelkulmissa, nivelmomenteissa tai suorituskyvyssä. ACL-vammajalan hypyn pituus yhden jalan loikkatestissä (SLHT) oli 13 cm lyhyempi (p = 0,026) kuin terveen jalan hypyn pituus. Kontrolliryhmällä jalkojen välinen ero hypyn pituudessa oli selvästi pienempi, ei-dominoivan jalan hypyn pituus oli 4 cm lyhyempi (p < 0,001) kuin dominoivan jalan. Lisäksi ACL-ryhmällä havaittiin enemmän polven liikettä frontaalitasossa (loitonnus-lähennys) DVJ- ja JL-testien ponnistusvaiheen aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. ACL-ryhmällä oli hieman kontrolliryhmää pienemmät reaktiovoimat JL-testin ponnistuksessa (35,2 N/kg vs. 39,6 N/kg; p = 0,066), vaikka hypyn korkeudessa ei ollut eroja ryhmien välillä.
ACL-vamman kuntoutuksessa ja lajiin paluussa tulee ottaa huomioon jalkojen väliset erot suorituskyvyssä, vaikka vammasta olisi kulunut jo kauan aikaa. Kinematiikan osalta huomiota tulee erityisesti kiinnittää liialliseen polven frontaalitason liikkeeseen nopeissa kontakteissa. Aiemman kirjallisuuden perusteella ACL-vamman jälkeen painoa varataan enemmän terveelle jalalle ponnistuksissa, joten painon tasainen jakautuminen molemmille jaloille saattaa olla hyvä indikaattori kuntoutuksen etenemisestä.
Asiasanat: eturistiside, urheiluvammat, kinematiikka, kinetiikka, hyppytesti
|
|---|