| Yhteenveto: | Lastensuojelun jälkihuolto on palvelu, jota toteutetaan sijaishuollon jatkumona lastensuojelulain määrittämällä tavalla, ja jonka keskeisenä tarkoituksena on tukea ja auttaa nuorta itsenäisen elämän alkutaipaleella. Aiemman tutkimustiedon mukaan sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret kohtaavat ei-sijoitettuina olleisiin verraten enemmän haasteita varhaisaikuisuudessaan, minkä vuoksi he tarvitsevat itsenäistymisen vaiheessa riittävää ja heidän yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaa tukea. Yhtenä jälkihuollon keskeisenä ja onnistuneena tuen muotona on pidetty rinnalla kulkevan aikuisen tukea (mm. Mitchell, Jones & Renema 2015; Scannapieco, Connell-Carrick & Painter 2007).
Jälkihuoltolainsäädäntöön on viime vuosien aikana tehty muutoksia, jotka ovat koskeneet jälkihuollon ikärajan määrittämistä. Viimeisin muutos tehtiin vuonna 2024, jolloin ikärajaa laskettiin aiemmasta 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen.
Tässä maisterintutkielmassa etsin vastausta siihen, millaisia asioita jälkihuollon puolestapuhujat esittävät hallituksen esitykseen (HE 56/2023) puolustaakseen jälkihuollon roolia ja sen riittävän korkean ikärajan merkitystä sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren elämässä. Tutkielman tavoitteena on antaa siten ääni jälkihuoltonuorten lähellä olevalle asiantuntijaryhmälle. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitykseen annetut asiantuntijalausunnot, joita tarkastelin vastapuheen teoreettisen viitekehyksen kautta. Aineiston analyysissä noudatin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteita.
Tutkielman tulokset osoittivat, että lausunnoissa esitetty vastapuhe muotoutuu kolmeksi eri merkityskokonaisuudeksi; jälkihuoltonuoren erityinen asema, jälkihuollon tuen erityisyys ja hallituksen esityksen valmistelutyön puutteellisuus. Tutkimustuloksista oli pääteltävissä, että hallituksen esityksessä ei tunnisteta riittävän pitkäaikaisen jälkihuollon merkitystä sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren elämässä. Tuloksista oli pääteltävissä myös se, että lainsäätäjän tulisi ottaa huomioon jälkihuoltonuoren erityinen asema, mukaan lukien heidän erityisestä taustastaan johtuva haavoittuvuus sekä heillä ilmenevät huono-osaisuustekijät myös lain säätämisen valmistelutyössä.
Tulosten perusteella voidaan pohtia asiantuntijalausuntojen merkitystä lainsäädäntöprosessissa sekä lastensuojelun jälkihuollon erityisen tuen roolia, merkitystä ja mahdollisuuksia sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren elämässä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jälkihuoltopalvelun kehittämisessä.
|
|---|