| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä monikielisillä, maahanmuuttotaustaisilla 5.–6. -luokan oppilailla on oman äidinkielen opiskelusta ja sen mahdollisesta käytöstä muun opiskelun yhteydessä. Tarkoituksena on myös tarkastella, millaisia merkityksiä oppilaat antavat oman äidinkielen opiskelulle
nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin lapsiryhmissä tehtyjen puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Se litteroitiin ja analysoitiin fenomenografisella menetelmällä, jossa oppilaiden käsitykset ryhmiteltiin merkitysyksiköiden ja kategorioiden kautta.
Tutkimus osoitti, että suurin osa oppilaista näki oman äidinkielen tukevan oppimista erityisesti suomen kielen sanaston ja käsitteiden ymmärtämisessä sekä
matemaattisten taitojen omaksumisessa. Mahdollisuudet oman äidinkielen käyttöön oppitunneilla vaihtelivat paljon.
Tutkimustuloksissa näyttäytyy keskeisenä, miten kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaat pitivät omaa äidinkieltään erittäin tärkeänä ja arvostivat sitä syvästi. Tämä osoittaa, että kieli ei ole heille pelkästään viestinnän väline, vaan myös merkittävä osa identiteettiä ja oppimista. Näiden havaintojen valossa voidaan todeta, että kouluissa tulee jatkaa kielitietoisen pedagogiikan kehittämistä, jotta oppilaiden kielelliset resurssit voidaan tunnistaa ja hyödyntää täysimääräisesti osana opetusta ja oppimista.
|
|---|