| Summary: | Lahopuun määrä suojelumetsissä on moninkertainen verrattuna talousmetsiin. Lahopuu on yksi merkittävimmistä luonnonmonimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä boreaalisissa metsissä ja toimii siksi hyvänä monimuotoisuuden indikaattorina. Käävät ovat yksi täysin lahopuusta riippuvainen lajiryhmä ja ne kuuluvat boreaalisten metsien tärkeimpiin lahottajasieniin. Käävät ovat muiden lahopuusta riippuvaisten lajien tavoin usein erikoistuneet tiettyyn puulajiin, lahoasteeseen, lahopuun kokoon ja pienilmastoon. Luonnontilaisten metsien vähentymisen seurauksena jopa 20 % käävistä on arvioitu uhanalaisiksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko suojelualueilla saavuttaa monimuotoinen kääpäyhteisö ilman ennallistamistoimenpiteitä sekä muuttuvatko lahopuun määrä, kääpien runsaus ja kääpien lajimäärä eri tavalla eri maantieteellisissä sijainneissa. Aineistona käytettiin Metsähallituksen vuosina 2002–2022 keräämää kääpä- ja lahopuuaineistoa 30 suojelualuekohteesta ympäri Suomea. Kääpien runsautta ja lajimäärää tutkittiin eri mittauskertojen ja sijaintien välillä negatiivisilla binomimalleilla. Lisäksi tutkittiin lahopuun määrän ja laadun muutoksia ajan ja sijainnin mukaan, sekä lahopuun määrän vaikutusta kääpien monimuotoistumiseen. Tulosten mukaan lahopuun määrä, kääpien runsaus ja lajimäärä kasvoivat ajan myötä, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Lahopuun määrä ei muuttunut eri tavalla eri sijainneissa. Maantieteellisellä sijainnilla havaittiin olevan heikko vaikutus kääpien runsauteen, mutta ei kääpien lajimäärän. Lisäksi lahopuun määrällä oli positiivinen vaikutus kääpien esiintymiseen. Tulosten perusteella pelkkä ajan kuluminen ei riitä lisäämään kääpien monimuotoisuutta, vaan esiintyminen on sidoksissa erityisesti lahopuun määrään. Koska lahopuun määrä ei tutkimuksessa merkittävästä lisääntynyt ajan myötä, ei voida todeta, että monimuotoinen kääpäyhteisö saavutetaan ilman ennallistamistoimia.
One of the most significant differences affecting biodiversity between commercial and conservation forests is the amount of deadwood. The decline of deadwood is a major reason for the decline of forest species. Deadwood is one of the most important factors in biodiversity in boreal forests and thus serves as a good indicator of biodiversity. Polypores are a saproxylic species group and one of the most important wood-decaying species in boreal forests. Polypores, like many other saproxylic species, are specific to a particular deadwood, a decay stage, amount, and the microclimate they are in. As many as 20% of polypores have been assessed as endangered. The aim of this study is to examine whether a diverse polypore community can be achieved in protected areas without taking any active measures and whether the change in abundance and species richness varies in different geographical locations. The material used is polypore and deadwood data collected by Metsähallitus Parks & Wildlife Finland in 2002-2022. The data was collected in 30 protected area sites all over Finland. The abundance and species richness of polypores were examined across time and geographical locations using negative binomial models. In addition, changes in deadwood quantity and quality over time and across locations were analyzed, as well as the effect of deadwood on polypore diversity. The results indicate that the amount of deadwood, polypore abundance, and species richness increased over time, but the changes were not statistically significant. Furthermore, the amount of deadwood did not differ across locations. However, geographical location did play a role in polypore abundance, but not species richness. These findings suggest that the passage of time alone is not enough to increase polypore diversity, as polypore occurrence is particularly dependent on the amount of deadwood. Since deadwood volume did not significantly increase over time in this study, it cannot be concluded that a diverse polypore community will develop without restoration measures.
|
|---|