| Summary: | Suomessa metsiin kohdistuu monia käyttövaatimuksia. Yli puolet suomalaisesta metsämaasta on yksityisomistuksessa, joten metsänomistajakunta on merkittävässä roolissa metsien käytössä.
Tässä tutkimuksessa selvitän, miten metsäalan ammattitutkintoa suorittavat metsänomistajat sanoittavat metsänomistajuuttaan ja miten heidän näkemyksistään heijastuu kestävä kehitys alan tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelua. Aineiston analyysikeinona on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta kerroksesta, ensimmäinen kerros koostuu metsänomistajuutta hahmottavasta kulttuurisesta mallista ja toinen kerros koostuu kestävän kehityksen tutkimuskirjallisuudesta.
Tutkimustulosten mukaan metsänomistajuuden kulttuuriset mallit ovat itsemääräämisoikeus, ylisukupolvinen vastuu, metsän monipuoliset antimet ja uusi metsänomistajuus. Metsillä on sukua ja sukupolvia yhdistävä rooli. Metsänomistajat saavat monia aineettomia ja aineellisia hyödykkeitä, mutta hyöty määritetään tyypillisesti rahan kautta. Analyysissä nousi esille metsänomistajien uudet käytännöt, joiden seurauksena luonnonhoito on osa metsänhoitotapoja.
Ylisukupolvinen omistajuus luo pohjaa sosiaaliselle ja kulttuuriselle kestävyydelle. Metsänomistajia yhdisti halu turvata metsien kasvu myös tulevaisuudessa. Tavoite on samansuuntainen metsäkontekstissa käytetyn taloudellisen kestävyyden määritelmän kanssa, mutta tutkimukseen osallistuneille luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen oli tärkeä osa metsänhoitotapoja, mikä heijastaa ekologista kestävyyttä.
Kansainvälisissä tutkimusjulkaisuissa on tähän mennessä keskitytty sukupuolen, kaupungistumisen ja aktiivisen toimijuuden tutkimiseen metsänomistajakunnan päätöksenteossa. Sen sijaan tässä tutkimuksessa havaittu metsäalan ammattitutkinnon vaikutus metsänomistajien arvomaailmaan ja toimintatapoihin on jäänyt huomiotta. Jatkotutkimus hiljattain kouluttautuneiden ja kouluttautuvien metsänomistajien arvomaailmasta auttaa arvioimaan kestävän kehityksen toteutumista yksityismetsien käytössä.
|
|---|