| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan verbien saada ja voida modaalisia käyttötapoja peruskouluikäisten venäjänkielisten suomen oppijoiden kirjoitelmissa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Millaisissa modaalisissa merkityksissä oppijat käyttävät verbejä saada ja voida kirjoitelmissaan? 2) Suositaanko toista verbeistä saada ja voida luvan ilmaisussa?
Oppijankielen ja oppimisprosessin kuvaamiseen hyödynnetään tutkielmassa käyttöpohjaisen kielenoppimisen teorian konstruktion käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan modaalisuutta. Modaalisuutta voidaan jaotella useisiin alalajeihin, joista tässä tutkielmassa tarkastelen episteemistä, dynaamista ja deonttista modaalisuutta. Tutkielman aineisto on kerätty vuosina 2010-2013 osana DIALUKI-hanketta venäjänkielisiltä peruskoulun oppilailta. Aineiston analyysimetodi on teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Aineisto on jaoteltu kolmeen luokkaan: verbien deonttinen, dynaaminen ja episteeminen käyttö. Deonttisessa luokassa saada-verbiä on käytetty enemmän kuin voida, ja yleinen käyttötapa on nollapersoonainen konstruktio ei saa. Luokan verbit ilmaisevat instituution normeista johtuvaa mahdollisuutta tai kieltoa. Verbejä on käytetty myös konditionaalissa ehdotusten tekemiseen sekä kohteliaan sävyn aikaansaamiseksi. Dynaamisessa luokassa verbeillä ilmaistaan tavallisesti ulkoisista olosuhteista johtuvaa mahdollisuutta voida-verbillä. Tämä on tutkittavien verbien yleisin merkitys aineistossa. Episteemisessä luokassa ilmaistaan mahdollisia tilanteita ja tapahtumia. Yhdessä esimerkissä käytetään konstruktiota voi olla lieventelyyn.
Tulokset viittaavat siihen, että verbin saada deonttinen merkitys hahmotetaan erilliseksi voida-verbin käytöstä, ja sitä suositaan luvan ja kiellon ilmaisuun. Verbiä voida puolestaan käytetään eniten dynaamisen modaalisuuden ilmaisuun. Verbien episteeminen käyttö on aineistossa verraten vähäistä.
|
|---|