| Summary: | Women’s football continues to face significant challenges rooted in historical inequalities and societal stereotypes, which have resulted in unequal resource allocation, limited media visibility, and systemic undervaluation of the women’s sport. Despite growing participation and increased attention, deeply embedded cultural and structural barriers persist, hindering the progress of gender equality in football.
Therefore, this study explores gendered inequalities in women’s football, with a particular focus on how societal attitudes and institutional practices shape the sport’s development. The research examines the role of stakeholders—such as clubs, federations, sponsors, and media outlets—in promoting or hindering gender equality. Grounded in the theoretical framework of gender dynamics and stakeholder theory, the aim of this study is to emphasize the persistent gap between stakeholders’ public commitments to equality and their actual practices.
The research data consists of seven semi-structured thematic interviews conducted with various stakeholders of the Finnish Kansallinen Liiga, including players, officials, and spectators. The data was analyzed using theory-guided content analysis, which helped identify how stakeholders' actions align with their stated values and map out measures for the development of women’s football. The findings reveal substantial discrepancies, particularly in resource allocation, media representation, and infrastructure support. These disparities are compounded by cultural stereotypes and systemic biases, which continue to marginalize women’s sports despite growing visibility and participation. The study concludes that stakeholders play a pivotal role in addressing these inequalities through concrete actions such as increasing investment, improving media coverage, and enhancing sponsorships. Bridging the gap between rhetoric and reality requires collaborative efforts, a shift in societal attitudes, and long-term commitments to dismantle entrenched structures that perpetuate discrimination. Ultimately, stakeholders must transition from symbolic gestures to genuine, proactive measures to create a more equitable future for women’s football.
Naisten jalkapallo kohtaa yhä merkittäviä haasteita, jotka juontavat juurensa historialli-sista epätasa-arvoista ja yhteiskunnallisista stereotypioista. Nämä ovat johtaneet resurs-sien epätasaiseen jakautumiseen, rajoitettuun medianäkyvyyteen ja järjestelmälliseen lajin aliarvostukseen. Vaikka osallistujamäärät ja kiinnostus naisten jalkapalloa kohtaan ovat kasvaneet, syvälle juurtuneet kulttuuriset ja rakenteelliset esteet hidastavat suku-puolten tasa-arvon edistymistä lajissa.
Tämä tutkimus tarkastelee sukupuolittuneita epätasa-arvoja naisten jalkapallossa keskittyen erityisesti siihen, miten yhteiskunnalliset asenteet ja institutionaaliset käytännöt muovaavat lajin kehitystä. Tutkimus analysoi sidosryhmien—kuten seurojen, liittojen, sponsoreiden ja median—roolia sukupuolten tasa-arvon edistämisessä tai estämisessä. Sukupuolidynamiikan ja sidosryhmäteorian viitekehykseen perustuen tämän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa kuilu sidosryhmien julkisten tasa-arvositoumusten ja todellisten toimien välillä.
Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on tehty Kansallisen Liigan eri sidosryhmille, kuten pelaajille, toimihenkilöille ja katsojille. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla selvitettiin, miten sidosryhmien teot vastaavat heidän julkilausuttuja arvojaan, sekä kartoitettiin toimenpiteitä, joilla naisten jalkapalloa voidaan kehittää. Tulokset paljasta-vat merkittäviä eroja erityisesti resurssien jakamisessa, medianäkyvyydessä ja infra-struktuurin tukemisessa. Näitä epätasa-arvoja pahentavat kulttuuriset stereotypiat ja järjestelmälliset ennakkoluulot, jotka edelleen marginalisoivat naisten urheilua huoli-matta sen kasvaneesta näkyvyydestä ja osallistujamääristä.
Tutkimus osoittaa, että sidosryhmillä on keskeinen rooli näiden epätasa-arvojen poistamisessa konkreettisilla toimilla, kuten investointien lisäämisellä, medianäkyvyyden parantamisella ja sponsorointien vahvistamisella. Retoriikan ja todellisuuden välisen kuilun kaventaminen edellyttää yhteistyötä, yhteiskunnallisten asenteiden muutosta sekä pitkäjänteisiä sitoumuksia purkaa vakiintuneita rakenteita, jotka ylläpitävät syrjintää. Lopulta sidosryhmien on siirryttävä symbolisista eleistä todellisiin, ennakoiviin toimiin luodakseen tasa-arvoisemman tulevaisuuden naisten jalkapallolle.
|
|---|