| Summary: | Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu kansalliseen opetussuunnitelmaan, jonka tehtävänä on taata kaikille oppimäärältään ja sisällöiltään tasavertainen ja laadukas koulutus. Kansallinen opetussuunnitelma määrittelee opetettavat sisällöt, oppimistavoitteet, opetusmenetelmät, arviointikriteerit ja opettajien ja
oppilaiden roolit peruskoulussa, sekä ohjaa opettajankoulutusta yliopistotasolla. Peruskoulun kansallinen opetussuunnitelma uudistettiin vuonna 2014 ja otettiin asteittain käyttöön yläkoulun vuosiluokille 7–9 vuosina 2017–2019. Uudistetun opetussuunnitelman käytännön toteutus on ollut haasteellista, ja opettajat
kokevat uudistuksen huonontaneen oppilaiden oppimistuloksia, kasvattaneen oppilaiden välisiä taso-eroja, sekä lisänneen opettajien työn kuormittavuutta. Opettajien mielipiteitä aiheesta on kuitenkin tutkittu
huomattavan vähäisesti, oppiainetasolla ei lainkaan.
Siksi tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa englannin aineenopettajien mielipiteitä kansallisesta opetussuunnitelmasta luokille 7–9. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jonka aineisto kerättiin yläkoulun englanninopettajille (n=67) suunnatun kyselyn kautta. Kyselyllä kerättiin sekä laadullista että määrällistä aineistoa. Määrällisen datan kautta laskettiin opettajien prosentuaalinen tyytyväisyys opetussuunnitelman eri osa-alueisiin ja laadullisen aineiston avulla opettajien kokemuksia ja mielipiteitä tutkittiin syvällisemmällä tasolla.
Tutkimustulokset osoittavat, että englanninopettajat ovat yleisesti ottaen erittäin tyytymättömiä nykyiseen opetussuunnitelmaan. He pitävät opetussuunnitelmaan valittuja englannin kielen oppiainesisältöjä sen suurimpana vahvuutena ja epäselkeitä arviointikriteereitä ja heikkoa käytännön sovellettavuutta sen
suurimpina heikkouksina. Vaikka suurin osa vastaajista kertoo pitävänsä opetussuunnitelmasta opetusfilosofisella tasolla, he kokevat, että opetussuunnitelman sisältö ja tavoitteet eivät huomioi
luokkahuoneiden todellisuutta. Opettajat kertoivat myös pitävänsä opetussuunnitelmaa vaikeaselkoisena, mikä on aiheuttanut eriarvoisuutta oppilaiden arvioinnissa ja opetetun sisällön määrässä. Vastaajat kokevat myös työnsä kuormittavuuden kasvaneen ja työviihtyvyytensä heikentyneen opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa opettajien kokemuksista, ja näitä tietoja tulisi hyödyntää tulevien
opetussuunnitelmien kehityksessä, arviointikäytäntöjen yhdenmukaistamisessa sekä opettajien työhyvinvoinnin edistämisessä.
|
|---|