| Summary: | Luhtala, H. 2025. The Connections Between Practice Styles and the Amount and Level of Physical Activity and Enjoyment in Physical Education Classes, as Experienced by 9th-Grade Students. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis
in Sport Pedagogy, 40 pages, 3 appendices.
The purpose of this study was to examine how different types of exercises in physical education and the amount and intensity of physical activity during physical education classes are perceived to affect students' enjoyment of the lessons, as experienced by ninth-grade students. The aim was also to examine how students' physical activity levels during their free time are related to these factors influencing enjoyment, and which types of exercises, as well as what amount and intensity of physical activity, enhance enjoyment differently for students who engage in various levels of physical activity during their free time.
Enjoyment in physical education and other forms of physical activity is important for an individual's physical activity levels both in the present and in the future. The amount of physical activity increases when people enjoy participating in sports and exercise. In Finland, students generally enjoy physical education classes quite well. Many factors influence students' enjoyment of physical education, such as their perceived competence, autonomy, and social inclusion. The content of physical education lessons and students' participation in physical activities during their free time also affect their enjoyment. The curriculum emphasizes overall well-being, as its goal is to support students' mental, physical, and social health. However, the curriculum mentions that various pair and group tasks, games, and exercises should be selected for physical education lessons. The methods used should also be student-centered and participatory, and the tasks should be suitable for each student's skill level, meaning that teachers must take individualization into account.
This research was conducted using quantitative methods. Data was collected through an electronic questionnaire, which was completed by 137 ninth-grade students. All responses were accepted. The survey was conducted in the fall of 2024.
The results revealed that among the various types of exercises, playing games increased enjoyment the most. Teacher-led training, technique exercises, and fitness tests increased enjoyment the least. When examining the amount and intensity of physical activity during physical education classes, it was found that the most enjoyment was added by ensuring that students move as much as possible during the lessons, while the least enjoyment was linked to physical activities that were particularly strenuous. Students who are more physically active in their leisure time reported that playing games, competing, engaging in gamified exercises, and cooperative tasks enhanced their enjoyment. For students who are less physically active, these types of exercises did not increase enjoyment. More physically active students in their free time found intense physical activity to be more enjoyable compared to those who are less active during their leisure time. Many students have different preferences regarding school sports, and as a result, it can be challenging for the teacher to ensure that everyone enjoys the lessons. Therefore, planning physical education lessons requires careful consideration and understanding of the students for enjoyment to happen in physical education classes.
Keywords: Physical Education, Enjoyment, Physical activity
Luhtala, H. 2025. Liikuntatuntien harjoitusmuotojen ja fyysisen aktiivisuuden määrän ja tason yhteydet oppilaiden viihtyvyyteen 9.-luokkalaisten kokemana. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 40 s., 3 liitettä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten koululiikunnan erilaiset harjoitusmuodot ja liikuntatuntien fyysisen aktiivisuuden määrä ja taso koetaan vaikuttavan viihtyvyyteen liikuntatunneilla yhdeksäsluokkalaisten kokemana. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten oppilaiden vapaa-ajan fyysinen aktiivisuuden määrä on yhteydessä näihin viihtyvyyttä selittäviin tekijöihin ja mitkä harjoitusmuodot ja minkälainen fyysisen aktiivisuuden määrä ja taso lisäävät viihtyvyyttä eri verran vapaa-ajalla liikkuvilla.
Koululiikunnassa ja muun liikunnan parissa viihtyminen on tärkeää yksilön liikunnallisuuden kannalta sekä nykyhetkessä, että tulevaisuudessa. Fyysisen aktiivisuuden määrä kasvaa, kun liikunnan parissa viihdytään hyvin. Suomessa koululiikunnassa viihdytään keskimäärin melko hyvin. Koululiikunnassa viihtymiseen vaikuttaa monet tekijät kuten oppilaan koettu pätevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Viihtymiseen koululiikunnassa vaikuttaa myös liikuntatuntien sisältö ja oppilaiden vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuus. Opetussuunnitelmassa on huomioitu kokonaisvaltainen hyvinvointi, sillä tavoitteena on tukea oppilaiden psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kuitenkin mainitaan, että liikunnan opetukseen tulisi valita erilaisia pari- ja ryhmätehtäviä, leikkejä, harjoituksia ja pelejä. Työtapojen tulisi olla myös oppilaslähtöistä ja osallistavaa sekä tehtävien tulisi olla sopivia jokaisen taitotasolle eli opettajan on otettava yksilöllistäminen huomioon.
Tutkimus toteutettiin määrällisin menetelmin. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 137 yhdeksäsluokkalaista. Kaikki vastaukset hyväksyttiin. Kysely suoritettiin syksyllä 2024.
Tuloksista nousi esille, että erilaisista harjoitusmuodoista pelaaminen lisäsi eniten viihtyvyyttä. Opettajajohtoinen harjoittelu, tekniikkaharjoitukset ja fyysistä kuntoa mittaavat testit puolestaan lisäsivät vähiten viihtyvyyttä. Liikuntatuntien fyysisen aktiivisuuden määrää ja tasoa tarkasteltaessa selvisi, että eniten viihtyvyyttä lisäsi se, että liikuntatunneilla liikutaan mahdollisimman paljon, kun taas vähiten viihtyvyyttä lisäsi se, että liikunta on liikuntatunneilla rankkaa. Vapaa-ajalla enemmän liikkuvat kokivat pelaamisen, kilpailemisen, pelillisten harjoitusten ja yhteistyöharjoitusten lisäävän viihtyvyyttä. Vähemmän liikkuvilla nämä harjoitusmuodot eivät lisänneet viihtyvyyttä. Enemmän vapaa-ajalla liikkuvat kokevat intensiivisemmän liikunnan enemmän viihtyvyyttä lisäävänä kuin vapaa-ajalla vähemmän liikkuvat. Monilla oppilailla on erilaisia mieltymyksiä koululiikunnan suhteen ja liikunnanopettajan voi tämän takia olla vaikeaa saada kaikki viihtymään liikuntatunneilla. Liikuntatuntien suunnittelu vaatii siis huolellista työtä ja oppilaiden tuntemusta, jotta viihtyvyys liikuntatunneilla toteutuisi.
Asiasanat: koululiikunta, viihtyvyys, fyysinen aktiivisuus
|
|---|