| Yhteenveto: | Suomen turvallisuus- ja toimintaympäristö on muuttunut useasti 1900–2000-luvuilla. Keskeisiä muutoksia ovat olleet muun muassa I ja II maailmansota, kylmän sodan päättyminen, Suomen liittyminen Euroopan unioniin, Venäjän voimankäytön paluu Georgian sodan ja Krimin valtauksen myötä ja viimeisimpänä Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 ja siitä seurannut hakeutuminen Naton jäseneksi ja jäsenyyden vahvistuminen.
Tutkielmassa tutkin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisten-, ulko- ja turvallisuuspoliittisten- ja puolustusselontekojen Venäjä turvallistamista ja vastaturvallistamista vuosina 1995–2021. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, missä asiayhteyksissä Venäjää turvallistetaan ja vastaturvallistetaan ja miten tämä muuttuu tarkastelujakson aikana. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytän Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaa ja Diskurssianalyysiä.
Analyysissä turvallisuus ymmärretään laajasti, mikä on myös lähes kaikkien selontekojen lähtökohta. Tällöin turvallisuuteen nähdään sisältyvän myös muita sektoreita kuin poliittinen ja sotilaallinen. Aineiston analyysin pohjalta tehdyt tutkimustulokset osoittavat, että Venäjää turvallistettiin kolmella eri analyysitasolla: kansainvälinen järjestelmä, kansainvälinen alijärjestelmä ja yksikkötasolla. Turvallistamista ja vastaturvallistamista tehtiin myös poliittisen ja sotilaallisen sektorin ulkopuolella kuten ympäristösektorilla.
Turvallistettavien aihepiirien moninaisuuden vuoksi ei voida luoda yhtä lineaarista linjaa, mikä kuvaisi kokonaisuudessaan Venäjään liittyvän turvallistamisen. Yleisesti voidaan sanoa, että Venäjää turvallistettiin ja vastaturvallistettiin monissa eri asiayhteyksissä läpi tarkastelujakson. Voimakkain turvallistaminen koskien Suomen lähialueiden ja Euroopan turvallisuutta tapahtui odotetusti vuosina 2016–2021.
|
|---|