| Summary: | Many people sit excessively from a health and well-being perspective. Physical performance declines with aging. Women’s performance, partly due to menopausal changes, declines faster than men’s. Identifying factors associated with physical performance is essential for prevention and health promotion. The aim of this master's thesis was to investigate whether the average daily sitting time is associated with lower-limb performance in menopausal women. Performance was assessed using the countermovement jump test and the knee extension strength test. The tests measure lower-limb explosive power and isometric muscle strength.
This study utilized data from the Estrogen, MicroRNAs and the Risk of Metabolic Dysfunction (EsmiRs) study, conducted at the Gerontology Research Center, Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä. The EsmiRs study is based on data from the Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) study. The cross-sectional study sample (n = 279) consisted of menopausal women aged 51–59 years. Pearson and Spearman correlation coefficients were used to examine associations between variables. The main statistical analyses were conducted using linear regression analysis. Five models were constructed for each outcome variable, with potential confounders added stepwise. The confounders included physical activity, body weight, menopausal status, use of hormone replacement therapy, educational level and self-rated health status.
The results indicated that a higher daily sitting time was associated with lower performance in the countermovement jump test (model 1: β = -0,134, p = 0,028). Association was no longer statistically significant after adjusting for confounders (model 5: β = -0,036, p = 0,499). No significant association was observed between daily sitting time and isometric knee extension strength before (model 1: β = -0,054, p = 0,387) or after (model 5: β = -0,066, p = 0,287) adjusting for confounders.
These findings suggest that factors other than daily sitting time explain lower-limb physical performance in menopausal women. Nevertheless, excessive sitting and sedentary behavior should be avoided due to their other detrimental health effects.
Monet istuvat terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta liiallisesti. Ikääntyessä fyysinen suorituskyky heikentyy. Keski-iässä suorituskyvyn heikentyminen on nopeampaa naisilla kuin miehillä johtuen muun muassa vaihdevuosimuutoksista. Fyysiseen suorituskykyyn yhteydessä olevien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen kannalta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko keskimääräinen päivittäisen istumisen määrä yhteydessä vaihdevuosi-ikäisten naisten alaraajojen suorituskykyyn. Suorituskykyä tutkittiin esikevennyshyppytestin ja polvenojennusvoimatestin avulla. Testit mittaavat alaraajojen räjähtävää voimantuottotehoa ja isometristä lihasvoimaa.
Tutkielmassa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Gerontologian tutkimuskeskuksen Estrogeeni, mikro-RNA:t ja metabolisten toimintahäiriöiden riski eli EsmiRs-tutkimuksen aineistoa. EsmiRs-tutkimus pohjautuu Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky eli ERMA-tutkimusaineistoon. Poikkileikkaustutkimuksen otos (n = 279) muodostui vaihdevuosi-ikäisistä naisista, jotka olivat iältään 51–59-vuotiaita. Muuttujien välisten korrelaatioiden tarkastelussa käytettiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimia. Tilastolliset pääanalyysit suoritettiin lineaarisella regressioanalyysillä. Molemmille vastemuuttujille muodostettiin viisi mallia. Mallit muodostettiin ja vakioitiin lisäämällä malleihin asteittain mahdollisia sekoittavia tekijöitä, joita olivat fyysinen aktiivisuus, paino, vaihdevuosivaihe, hormonikorvaushoidon käyttö, koulutusaste ja koettu terveydentila.
Tulosten mukaan suurempi määrä päivittäistä istumista oli yhteydessä heikompaan tulokseen esikevennyshyppytestissä (malli 1: β = -0,134, p = 0,028). Tilastollisesti merkitsevä yhteys ei säilynyt, kun malli vakioitiin sekoittavilla tekijöillä (malli 5: β = -0,036, p = 0,499). Päivittäisen istumisen määrän ja isometrisen polvenojennusvoiman välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ennen (malli 1: β = -0,054, p = 0,387) eikä jälkeen (malli 5: β = -0,066, p = 0,287) regressiomallin vakiointia.
Tulokset viittaavat siihen, että vaihdevuosi-ikäisten naisten alaraajojen fyysistä suorituskykyä selittävät muut tekijät kuin päivittäisen istumisen määrä. Siitä huolimatta liiallista istumista ja paikallaanoloa tulee välttää niiden muiden haitallisten terveysvaikutusten vuoksi.
|
|---|