| Yhteenveto: | Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee hyvän ja huonon johtamisen ilmene-mismuotoja suomalaisissa urheiluorganisaatioissa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä urheiluorganisaation johtamisesta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä sekä selvittää, miten urheilujohtajat itse määrittelevät hyvän ja huonon johtamisen.
Teoreettinen viitekehys pohjautuu johtamisen teorioihin, urheilutoimialan erityispiirteisiin, urheilujohtajuuteen sekä aiempaan tutkimukseen hyvästä ja huonosta johtamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Yksilöhaastatteluihin osallistui kuusi urheiluorganisaation johtotehtävissä toimivaa henkilöä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimustulosten mukaan hyvä urheilujohtaminen yhdistää strategisen osaamisen ja inhimillisen lähestymistavan. Hyvä johtaminen ilmenee avoi-muutena, rehellisyytenä ja osallistavana johtamistapana, jossa työntekijöiden hyvinvointi sekä organisaation arvot ovat keskiössä. Urheiluorganisaatioiden erityispiirteet – kuten vapaaehtoistoiminnan rooli, niukat resurssit ja vahva yhteisöllisyys – asettavat johtajille erityisiä vaatimuksia, jonka vuoksi hyvä johtaja on lisäksi muuntautumiskykyinen, johdonmukainen ja esimerkillinen.
Huono johtaminen kumpuaa usein kommunikaatiopuutteista, vallan väärin-käytöstä ja osaamattomuudesta ihmisten johtamiseen. Erityisen haitallisena pidetään epäeettistä johtamista, mikromanageroimista, impulsiivista johta-misotetta sekä ristiriitoja organisaation arvojen ja johtamiskäytäntöjen välillä. Huonon johtamisen seurauksina tunnistettiin heikentynyt työilmapiiri, luot-tamuksen puute ja organisaation strategisten tavoitteiden saavuttamisen vai-keutuminen.
|
|---|