| Yhteenveto: | Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee toimeentulotuen merkitystä osana suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Tutkielman taustalla on viimeaikainen poliittinen keskustelu ja käytännön sosiaalityö, jossa on noussut esiin huoli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen soveltamisohjeiden eroista eri hyvinvointialueilla. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten nämä erot vaikuttavat yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.
Tutkielma perustuu kvalitatiiviseen tapaustutkimukseen, jossa aineistona käytetään hyvinvointialueiden julkisesti saatavilla olevia soveltamisohjeita. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, käyttäen John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa viitekehyksenä. Tutkielman keskeiset tulokset osoittavat, että soveltamisohjeiden erot voivat johtaa merkittäviin alueellisiin eroihin toimeentulotuen myöntämisessä, mikä puolestaan vaikuttaa tuen saajien asemaan ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimeentulotuen soveltamisohjeiden yhdenmukaistaminen on tärkeää sosiaaliturvan oikeudenmukaisuuden parantamiseksi. Tutkielma tarjoaa ajankohtaista tietoa päätöksenteon tueksi ja korostaa tarvetta jatkotutkimukselle alueellisten erojen vaikutuksista sosiaaliturvajärjestelmään.
|
|---|