| Yhteenveto: | Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 on muodostanut vuonna 2014 alkaneesta konfliktista suurimman konventionaalisen sodan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Sodan yhteydessä kyberoperaatiot ovat toimineet osana sotilaallista vaikuttamista. Tässä tutkielmassa selvitettiin, kuinka Venäjä on käyttänyt kyberoperaatioita tukeakseen konventionaalisia sotilasoperaatioitaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Venäjä on käyttänyt länsimaisen käsityksen mukaisia kyberoperaatioita tukeakseen konventionaalisia sotilasoperaatioitaan laajamittaisessa hyökkäyksessään Ukrainassa.
Tutkielma toteutettiin laadullisena analyysinä, jossa tarkasteltiin Venäjän kyberoperaatioiden toteutusta sekä niiden merkitystä konventionaalisten sotilasoperaatioiden tukena operatiivis-taktisesta näkökulmasta. Aineistona käytettiin kansainvälisiä raportteja, akateemisia tutkimuksia sekä muita julkisia lähteitä, joiden avulla analysoitiin Venäjän kyberoperaatioita ja niiden vaikutuksia konventio-naalisten sotilasoperaatioiden tukena. Tutkimusmenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka mahdollistaa ilmiön tarkastelun ilman valmiita teoreettisia malleja ja se painottaa tutkittavan aineiston pohjalta nousevia havaintoja.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Venäjä on käyttänyt kyberoperaatioita osana sotilaallista vaikuttamista, mutta niiden operatiivinen tehokkuus on ollut vaihtelevaa. Kyberoperaatioilla on joissain tilanteissa onnistuttu häiritsemään Ukrainan sotilaallista toimintakykyä, mutta niiden vaikutukset ovat jääneet rajallisiksi verrattuna konventionaalisiin asejärjestelmiin, kuten ohjusiskuihin ja epäsuorantulen käyttöön. Merkittävimmät vaikutukset kyberoperaatioilla konventionaalisen operaation tueksi Venäjä saavutti toteuttamalla ensi-iskun kybertoimintaympäristössä juuri ennen laajamittaisen konventionaalisen hyökkäyksen aloittamista. Kyber- ja konventionaalisten operaatioiden välinen koordinaatio vaikuttaa kuitenkin olleen puutteellista, mikä on saattanut rajoittaa niiden vaikuttavuutta osana Venäjän strategiaa Ukrainassa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Venäjän kyberoperaatiot ovat tukeneet perinteisiä sotilasoperaatioita, mutta eivät ole muodostuneet ratkaisevaksi vaikuttamiskeinoksi. Vaikka kybervaikuttaminen on vakiintunut osaksi nykyaikaista sodankäyntiä, se ei ole korvannut perinteistä asevoiman käyttöä, vaan täydentänyt sitä. Kyberoperaatioiden ja konventionaalisen sodankäynnin yhteensovittaminen on osoittautunut haasteelliseksi ja Venäjä on joutunut turvautumaan pääosin perinteisiin asejärjestelmiin saavuttaakseen sotilaalliset tavoitteensa. Tutkimus osoittaa, että hyökkäykselliset kyberoperaatiot soveltuvat huonosti laajamittaiseen kulutussodankäyntiin ja parhaiten tilanteeseen, jossa toimitaan sodan kynnyksen alapuolella.
|
|---|