| Summary: | Maisterintutkielmani on Job Demands–Resources -teoriaan (Bakker & Demerouti 2017) ja erityisesti työn tuunaamisen käsitteeseen pohjaava laadullinen haastattelu- ja päiväkirjatutkimus, joka tuottaa syvällistä tietoa sosiaalityöntekijöiden kokemuksista ja näkökulmista heidän työhyvinvointinsa kysymyksiin.
Tarkastelen sitä, kuinka aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijät tuunaavat työtään ja millainen merkitys sillä voi olla heidän työhyvinvoinnilleen. Työn tuunaamisella tarkoitetaan sitä, kun työntekijä pyrkii ennakoivasti tehostamaan omaa toimintaympäristöään, säätelemällä työssä käytössä olevia voimavaroja ja työn vaatimuksia tai tehtäviään ja ihmissuhteitaan. Toteutin kaksi fokusryhmähaastattelua ja lisäksi osa sosiaalityöntekijöistä piti päiväkirjaa työssään haastatteluiden jälkeen. Tein aineistolle sisällönanalyysin, jossa käytin teorialähtöistä tulkintatapaa.
Tulosten perusteella omien työskentelytapojen tunnistaminen ja sen avulla itsensä johtaminen, auttaa järjestelemään työtä itselle sopivammaksi. Työssä on mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta ja työkavereiden kanssa käydyt keskustelut auttavat osaltaan tässä. Yhteiset keskustelut niin työasioista kuin muutenkin lisäävät sosiaalityöntekijöiden kokemuksen mukaan hyvinvointia työssä ja he toivovatkin enemmän aikaa työparityölle. Työn haasteita sosiaalityöntekijät pyrkivät lisäämään omien voimavarojensa mukaan. Aikuissosiaalityössä työskenteleminen herättää paljon erilaisia tunteita ja niiden käsittelyssä auttaa työkavereiden kanssa puhuminen, tilanteen läpikäyminen ja itsensä rauhoittaminen, silloin kun tilanne on päällä. Työtehtävien järjestely vireystilan mukaan vähentää sosiaalityöntekijöiden mukaan tunnekuormaa. Tarkastellessaan työn tuunaamisen merkitystä työhyvinvoinnille sosiaalityöntekijät kokevat, että työtä tuunaamalla työn kuormitus vähenee, mikä puolestaan edistää työssä jaksamista. Työn tuunaaminen vaatii aikaa ja voimavaroja, mutta onnistuessaan se voi osaltaan tukea ja lisätä aikuissosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia.
|
|---|