| Yhteenveto: | Yliopistoilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisten ongelmien, kuten ympäristökriisien ratkaisijoina ja suunnan näyttäjinä. Yliopistot ovat enenevissä määrin pyrkineet täyttämään tätä roolia sitoutumalla kestävyystoimiin ja niiden raportointiin. Toteutustavat ovat kuitenkin olleet vaihtelevia. Tässä työssä tarkastelin, miten ympäristöä koskeva kestävyys ja vastuullisuus näyttäytyvät Suomen yliopistokentällä. Selvitin, millaisia ilmasto- ja luontotavoitteita yliopistoilla on, millaisia toteutussuunnitelmia yliopistoilla on tavoitteiden edistämiseksi ja miten näistä toimista on raportoitu. Toteutin työn tarkastelemalla yliopistojen kirjallisia vastuullisuusmateriaaleja sekä haastattelemalla yliopistojen edustajia. Laadullisen sisällönanalyysin keinoin kokosin näistä aineistoista tilannekatsauksen vastuullisuustyöskentelyn nykytilasta suomalaisissa yliopistoissa. Selvitystyön ohella loin yliopistoille ja niitä ohjaaville toimijoille suosituksia vastuullisuustyöskentelyn sekä sen ohjauksen kehittämiseksi. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että Suomen yliopistojen vastuullisuuskentällä ilmastoteemat ovat selvästi luontoteemoja paremmin edustettuina, mutta myös luontoteemoihin on herätty. Yleisesti suomalaisten yliopistojen vastuullisuustavoitteiden asettelussa on kehitettävää, sillä niissä ei ole asianmukaisesti huomioitu kaikkia tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaisia seikkoja, jotka tukisivat niiden suunnitelmallisuutta ja toteutumismahdollisuuksia. Lisäksi ohjauksen ja sääntelyn puute näkyi toteutussuunnitelmien laadullisena vaihteluna ja raportointikäytäntöjen merkittävinä eroavaisuuksina. Yliopistoissa on työskennelty paljon kestävyys- ja vastuullisuusteemojen parissa ja tunnistettu tarve toiminnalle, mutta toteutuksen laatu on vaihdellut. Suomalaiset yliopistot ovat myös julkaisset paljon vastuullisuusmateriaaleja, mutta viestinnällisten valintojen avoimuudessa on vielä parannettavaa. Lisäksi vaihtelevista käytännöistä johtuen yliopistoja oli vaikeaa arvioida ja vertailla sekä keskenään että yliopistokohtaisen kehityksen kannalta. Näin ollen yliopistojen vastuullisuustyöskentelyssä on vielä kehitettävää, mutta esimerkiksi ulkoinen ohjaus voisi auttaa niitä lunastamaan roolinsa ympäristövastuullisuuden suunnannäyttäjinä.
Universities play an important role in solving societal problems, like environmental crises and as role models. Universities have increasingly tried to fulfill this role by engaging in sustainability measures and reporting them, but the ways have varied. In this work, I examined how environmental sustainability and responsibility appears in the Finnish universities. I examined what kind of promises concerning climate and biodiversity universities have made, what kind of implementation plans they have to promote the goals, and how these actions are reported. I did the research by examining written sustainability materials of universities and by interviewing delegates of universities. By qualitative content analysis, I compiled these materials into a review of the current situation of sustainability work in Finnish universities. In addition, I created recommendations for universities and the actors steering them to develop the sustainability work and the steering of it. Based on my research, it can be concluded that climate issues are clearly better represented than biodiversity issues in the sustainability work in Finnish universities. Even so, I found out that a wake-up call in biodiversity issues has also started. In general, there is need for improvement in the way Finnish universities set sustainability goals. They did not adequately consider all essential factors for achieving the goal, which would make it more planned and achievable. In addition, the lack of steering and regulation is reflected as a major variation in the quality of implementation plans and as significant differences in reporting practices. Universities have clearly worked on sustainability issues and they have recognized the need for implementation of plans, but the quality of action varies. Finnish universities have also published a lot of sustainability material, but there is a need for improvement in the transparency of the communication choices. In addition, varying practices made it difficult to assess and compare universities with each other but also within a university between years. All in all, Finnish universities should improve their sustainability work, and external steering could be useful to universities in this. Improvement is needed so that universities can claim their role as role models in environmental sustainability.
|
|---|