| Summary: | Tutkin maisterintutkielmassani yksin kansainvälisesti adoptoineiden vanhempien kokemuksia adoptiovanhemmuuteen siirtymästä ja sitä, miten näitä kokemuksia voidaan jäsentää. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu siirtymän käsitteestä ja Reuben Hillin perhestressiteoriasta. Keräsin tutkimusaineistoni sähköisellä kyselyllä, joka sisälsi viisi avointa kysymystä adoptiovanhemmuuteen siirtymästä. Kyselyyn vastasi 14 yksin kansainvälisesti adoptoinutta vanhempaa. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Adoptiovanhemmuuteen siirtymää kuvastavat kolme pääteemaa: Syntyvä vanhemmuus ja jo alkanut lapsuus, Emotionaalinen matka, sekä Stressin keskellä tuen voimalla. Tutkimustulokset osoittavat adoptiovanhemmuuteen siirtymän olevan emotionaalisesti monitahoinen prosessi, jossa voimavarat ja stressitekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Vanhemmuus rakentuu siirtymävaiheessa erityisesti lapsen signaalien kautta, kun adoptiovanhemmat tulkitsevat lapsensa reaktioita ja rakentavat niiden pohjalta käsitystä omasta vanhemmuudestaan. Yksin adoptoineiden kokemukset jäsentyvät tutkimuksessa perhestressiteorian ABC-X -mallia mukailevaksi kuvioksi, jossa A kuvaa adoptiolapsen liittymistä perheeseen, B voimavara- ja stressitekijöiden välistä jännitteistä suhdetta, C adoptiovanhemman kokemuksia ja käsityksiä siirtymästä, ja X itse siirtymäprosessia. Täydensin mallia lisäämällä siihen ajan, emootioiden ja yksin kannetun vastuun kehän. Ajalla on siirtymäprosessissa merkittävä tasoittava vaikutus, mutta adoptiovanhemmuuteen sopeutumisen aikaa ei voi ennustaa etukäteen. Lisäksi siirtymäprosessissa on tunnistettavissa jaettuja emotionaalisia kokemuksia, vaikka jokainen prosessi onkin yksilöllinen. Yksin kannettu vastuu kuuluu kokemuksissa heräämisenä kansainvälisesti adoptoidun lapsen haavoittuvuuteen ja esimerkiksi taloudellisena vastuunkantona. Tulosten pohjalta syntynyttä kuviota voidaan hyödyntää työkaluna adoptiovanhempien valmistelutyössä ja tukemisessa. Tutkimustulokset nostavat esiin tarpeen kehittää ja monipuolistaa adoptioon valmistautumisen ja siirtymän aikaista tukityötä. Haasteiden rinnalla tulisi korostaa myös onnistumisia. Lisäksi yhteiskunnan palvelujärjestelmä, kuten esimerkiksi neuvola ja koulumaailma kaipaa lisää adoptioymmärrystä, jotta adoptiovanhempi ei tukea hakiessaan joudu asiantuntijan rooliin neuvomaan ammattilaisia.
|
|---|