| Yhteenveto: | Elinpiirissä liikkuminen liittyy yksilön mahdollisuuksiin toimia ja osallistua yhteisönsä toimintaan käytettävissä olevien voimavarojensa puitteissa. Elinpiirissä liikkuminen muodostuu moniulotteisesti fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa, ja se määritellään tavanomaiseen liikkumiseen käytetyn alueen etäisyyksien kautta. Psykologisena tekijänä myös koettu varmuus tasapainon hallinnasta on tärkeä osa kokonaisvaltaista toimintakykyä ja arjen toimintaan osallistumista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää itsenäisesti kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden koetun toiminnallisen tasapainon varmuuden yhteyttä elinpiirissä liikkumiseen. Lisäksi tarkasteltiin selittävätkö fyysinen suorituskyky tai asuinympäristössä koetut liikkumista haittaavat esteet mahdollista yhteyttä ikääntyneiden henkilöiden koetun tasapainon varmuuden ja elinpiirissä liikkumisen välillä.
Tutkielmassa käytettiin Gait features in different environments contributing to participation in outdoor activities in old Age (GaitAge) -tutkimusprojektin aineistoa, joka oli kerätty Keski-Suomessa itsenäisesti asuvilta 69–92-vuotiailta henkilöiltä (n = 40) touko–syyskuussa 2022. Koettua toiminnallisen tasapainon varmuutta arvioitiin Activities-specific Balance Confidence (ABC) Scale -asteikolla, joka sisältää 16 kysymystä koetusta tasapainosta eri tilanteissa (vastaukset 0–100 %, joista laskettiin keskiarvo; korkeampi prosenttiosuus kuvaa parempaa koettua tasapainon varmuutta). Elinpiirissä liikkumista arvioitiin University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment (UAB-LSA) -kyselyllä, jonka pisteytyksessä huomioidaan liikkumisen etäisyys, useus ja itsenäisyys. Korkeammat pisteet (0–120) kuvaavat laajempaa elinpiirissä liikkumista. Koettuja ulkona liikkumista haittaavia ympäristön esteitä selvitettiin Perceived environmental barriers for outdoor mobility (PENBOM) -mittarilla, josta laskettiin summamuuttuja (0–15). Fyysistä suorituskykyä arvioitiin Short Physical Performance Battery (SPPB) -testillä, jossa suuremmat kokonaispisteet (0–12) kuvaavat parempaa alaraajojen fyysistä suorituskykyä. Taustamuuttujina olivat tutkittavien ikä, sukupuoli, koulutustaso, koettu terveys ja viimeisen 12 kuukauden aikana tapahtuneet kaatumiset. Analyysimenetelmänä oli lineaarinen regressioanalyysi.
Koetun toiminnallisen tasapainon varmuuden ja elinpiirissä liikkumisen välillä ei havaittu yhteyttä. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä vain, kun malliin lisättiin koettuja ympäristön esteitä kuvaava muuttuja. Tällöin parempi koettu toiminnallisen tasapainon varmuus oli yhteydessä laajempaan elinpiirissä liikkumiseen (B = 0,317, p = 0,047). Mallin vakioiminen taustamuuttujilla heikensi koetun toiminnallisen tasapainon varmuuden ja elinpiirissä liikkumisen välistä yhteyttä. Fyysisellä suorituskyvyllä tai koetuilla ympäristön esteillä ei kummallakaan havaittu tasapainon varmuuden kanssa yhdysvaikutusta elinpiirissä liikkumiseen. Tulos antaa viitteitä siitä, että asuinympäristössä liikkumista haittaavia esteitä purkamalla, esimerkiksi huolehtimalla katujen kunnosta ja ympäristön käveltävyydestä, voidaan tukea ikääntyneiden henkilöiden koettua toiminnallisen tasapainon varmuutta ja sitä kautta elinpiirissä liikkumista. Tulokseen liittyy kuitenkin useita epävarmuuksia, joten lisää tutkimusta tarvitaan muun muassa suuremmalla ja paremmin väestöä vastaavalla aineistolla.
|
|---|