| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa on kartoitettu, kuinka aikaisemmassa tutkimuksessa on käsitelty ristiriitaisia tunnekokemuksia yksityisessä musiikinkuuntelussa, niiden suhdetta musiikin nautinnollisuuteen,
sekä ihmisten teoretisoituja motivaatioita negatiivisia tunteita ilmaisevan musiikin kuuntelemiselle. Ristiriitaisilla tunteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä positiivisiksi ja negatiivisiksi miellettyjen tunteiden rinnakkaista esiintymistä, tai ristiriitaa musiikista havaittujen ja koettujen tunteiden välillä.
Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoitus on tiivistää aiempaa tutkimusta, tehdä synteesejä ja ajantasaistaa tutkimustietoa. Aineisto koostuu vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, väitöskirjoista, kirjoista sekä kokoelmateosten luvuista, joita on kerätty pääosin JSTOR,
JYKDOK ja ProQuest -tietokannoista suomeksi ja englanniksi. Lisäksi on käytetty joitakin populaareja
lähteitä ilmiön taustoittamiseen ja sen tutkimisen perustelemiseen.
Musiikista havaitut tunteet on yleisesti eritelty sen herättämistä koetuista tunteista, joiden on teoretisoitu
olevan laadullisesti erilaisia jokapäiväisistä tunnekokemuksistamme. Negatiivisten tunteiden nautinnollisuutta musiikin yhteydessä on selitetty niihin arkisessa kontekstissa liitetyn vaaran tai epämiellyttävyyden puutteella, joka mahdollistaa niiden kokemisen ns. turvallisesti. Musiikkia käytetään tunnesäätelyn
välineenä, ja negatiiviset tunteet liittyvät oleellisesti useisiin tunnesäätystrategioihin, kuten elämyksien
hakemiseen, tunteiden purkamiseen, mielikuvatyöskentelyyn ja lohdun saamiseen. Negatiivisten tunteiden on esitetty vahvistavan tunnekokemusten intensiteettiä, sekä mm. vahvistavan keskittymistämme ja
muistikykyämme.
Ihmisten on todistettu käyttävän musiikkia korvikkeena sosiaaliselle vuorovaikutukselle todellisten henkilöiden kanssa. Ihmisten on teoretisoitu ymmärtävän musiikin jonkin henkilön tai henkilönkaltaisen entiteetin mielentilan ilmaisuksi, ja voivan samaistumisen kautta myötäelää tämän musiikillisen ’toisen’ oletettuja tunnekokemuksia. Musiikin on esitetty tarjoavan symbolisen etäisyyden todellisiin tunteita herättäviin ärsykkeisiin, ja toimivan ikään kuin niiden sijaiskokijana. Tämä symbolinen etäisyys myös mahdollistaa kuulijan ottaa osaa musiikillisen ’toisen’ transgressioihin, mikä voidaan kokea voimaannuttavana.
|
|---|