| Summary: | Maisterintutkielmassa tarkastelen Annie Leibovitzin Pilgrimage-teosta, joka yhdistää valokuvia kertoviin ja raportoiviin tekstiosuuksiin. Tutkimukseni keskiössä on kysymys siitä, miten Leibovitz käsittelee materiaalista ympäristöä ja miten hänen katseensa muokkaa teoksen visuaalisia ja affektiivisia merkityksiä. Teoksen taustalla on henkilökohtainen suruprosessi, joka liittyy Leibovitzin elämänkumppanin, Susan Sontagin kuolemaan. Pilgrimage voidaan nähdä surutyönä, jossa paikat ja esineet kantavat sekä muistoja että uusia merkityksiä.
Analysoin Pilgrimage-teosta neljästä näkökulmasta, joiden avulla muodostan teoreettisen rihmaston. Ensinnäkin lähestyn teosta uusmaterialistisen (new materialism) tutkimuksen näkökulmasta, erityisesti Jane Bennettin Materian väre – Olioiden poliittinen ekologia -teoksen valossa. Tarkastelen, miten Pilgrimage käsittelee esineitä, interiöörejä ja miljöitä sekä valokuvakirjaa materiaalisena objektina, joka herättää katsojassa affekteja.
Toiseksi tarkastelen valokuvan materiaalisuutta ja sidosta valokuvaushetkeen hyödyntäen Janne Seppäsen valokuvan materiaalinen ydin -käsitettä. Valokuva otetaan aina tietyssä ajassa ja paikassa ja se säilyttää sidoksensa tuohon hetkeen. Valokuva on myös oma erityinen mediuminsa, jota selkiytän strukturalistisen valokuvatutkimuksen kautta. Kolmanneksi analysoin Leibovitzin katseen tapaa kulttuuriteoreetikko Lauren Elkinin flâneuse -käsitteen avulla, kiinnittäen huomiota taiteilijan kuljeskelevaan lähestymistapaan teoksen kohteisiin. Neljäntenä näkökulmana sidon valokuvaushetken materiaalisuuta koko Pilgrimage-teosta koskevaksi Mihail Bahtinin kronotopian eli aikapaikallisuuden käsitteen kautta.
Tutkimuksessa huomioin myös valokuvauksen teknologisen murroksen teoksen kontekstissa. Pilgrimage edustaa siirtymää Leibovitzin tuotannossa perinteisestä filmikuvauksesta digikuvaukseen, mikä heijastuu teoksen visuaaliseen estetiikkaan ja kuvan affektiiviseen dynamiikkaan.
Tutkimukseni osoittaa, että Leibovitzin Pilgrimage on moniulotteinen ja rihmastomainen teos, jossa valokuva, materiaalisuus, surutyö ja teknologinen murros punoutuvat yhteen luoden uudenlaisia tapoja tarkastella valokuvan, kuvan ottajan ja materiaalisen ympäristön dialogista vuorovaikutusta.
|
|---|