| Summary: | Viertolan kouluampumisen tapahtumat ravisuttivat Suomea alkukeväällä 2024. Alaikäinen tekijä ampui luokkatoverinsa ja haavoitti kahta muuta oppilasta. Traaginen tapahtuma keräsi nopeasti eri median edustajia Viertolan koululle seuraamaan tapahtumien kulkua. Median saapuessa paikalle oli viranomaistoiminta vielä kesken sekä koulun oppilaat edelleen sisällä luokkahuoneissa. Media kuvasi erilaisia visuaalisia elementtejä, kuten valokuvia ja videoita, tapahtumapaikalta ja julkaisi niitä omilla nettisivuillansa Viertolan kouluampumisesta kertovien uutisartikkelien yhteydessä. Mutta minkälaista materiaalia media päätti kuvata ja julkaista nettisivuillaan vakavasta kouluampumisesta?
Tässä tutkimuksessa analysoin Ylen ja Iltalehden visuaalisen kerronnan ratkaisuja sekä niiden välisiä eroja Viertolan kouluampumisen nettiuutisoinnissa. Käsittelen visuaalisia kerronnan ratkaisuja Goffmanin kehysanalyysin avulla, ja samalla havainnoin journalistien sekä median eettistä toimintaa visuaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on visuaalisuuden käyttö journalismissa, ja miten visuaalisuutta hyödynnetään rikos-, väkivalta-, ja katastrofiuutisoinnissa.
Analyysini osoittaa, että molempien medioiden visuaalisessa kerronnassa oli paljon sekä samanlaisuuksia että eroavaisuuksia. Vaikka monet visuaaliset elementit olivat toisiinsa nähden samanhenkisiä, Yle ja Iltalehti olivat tehneet erilaisia visuaalisen kerronnan ratkaisuita muun muassa omaisten kuvaamiseen ja sensaatiohakuiseen uutisointiin liittyen.
Visuaalisesta kerronnasta pystyi nostamaan myös kolme vallitsevaa kehystä, jotka olivat viranomaistoiminnan kuvaaminen, tapahtumien kulusta tiedottaminen sekä surun näyttäminen. Tulokset herättivät tutkimuksessa pohdintaa hyvästä journalistisesta toimintamallista, median haasteista tragediauutisoinnissa ja jatkotutkimuksen tarpeesta tulevaisuudessa.
|
|---|