Nuorten sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys ja niiden yhteys masennusoireiluun
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin nuorten sosiaalista sekä emotionaalista yksinäisyyttä ja niiden yhteyttä masennusoireiluun. Tavoitteena oli selvittää, ovatko sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys yhteydessä nuorten masennusoireisiin sekä tarkastella, eroavatko sosiaalinen ja emotiona...
| Päätekijät: | , |
|---|---|
| Muut tekijät: | , , , , , |
| Aineistotyyppi: | Pro gradu |
| Kieli: | fin |
| Julkaistu: |
2025
|
| Aiheet: | |
| Linkit: | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/101022 |
| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin nuorten sosiaalista sekä emotionaalista yksinäisyyttä ja niiden yhteyttä masennusoireiluun. Tavoitteena oli selvittää, ovatko sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys yhteydessä nuorten masennusoireisiin sekä tarkastella, eroavatko sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys toisistaan yhteyden voimakkuudessa. Tarkastelimme yhteyksiä myös erikseen tyttöjen ja poikien kohdalla. Tutkimus toteutettiin osana Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -hanketta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla toisen asteen kolmantena vuonna. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin. Sosiaalisen yksinäisyyden ja masennusoireilun sekä emotionaalisen yksinäisyyden ja masennusoireilun yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimella ja yhteyksien voimakkuuksia sekä sukupuolten välisiä eroja verrattiin siihen sopivalla laskukaavalla. Sosiaalinen yksinäisyys oli kohtalaisesti yhteydessä nuorten masennusoireiluun. Emotionaalinen yksinäisyys oli heikosti yhteydessä nuorten masennusoireiluun. Tyttöjen ja poikien väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja sosiaalisen yksinäisyyden ja masennusoireiden eikä emotionaalisen yksinäisyyden ja masennusoireiden välisissä yhteyksissä. Sosiaalisen yksinäisyyden yhteys nuorten masennusoireiluun oli voimakkaampi kuin emotionaalisen yksinäisyyden yhteys masennusoireiluun. Tulosten perusteella yksinäisyyden väheneminen voisi edistää nuorten mielenterveyttä. Erityisesti sosiaalisen yksinäisyyden vähenemisellä voisi olla myönteisiä vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Nuorten sosiaalista yksinäisyyttä voitaisiin pyrkiä vähentämään toisen asteen opintojen aikana kouluympäristössä.
|
|---|