| Summary: | Erilaiset tekoälyyn perustuvat työkalut ovat yleistyneet nopeasti työelämässä. Aiemmissa tutkimuksissa tekoälyn on havaittu voivan vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Tekoälyn positiivisia vaikutuksia ovat tyypillisesti työn tehostuminen ja resurssien lisääntyminen rutiinitöiden automatisoinnin myötä. Negatiivisia vaikutuksia taas voivat olla esimerkiksi lisääntynyt stressi ja epävarmuus.
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella tekoälyn käytön merkitystä työhyvinvoinnin, tarkemmin työtyytyväisyyden, näkökulmasta. Tutkielman empiirinen osa on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto on kerätty manuaalisesti tekniikan akateemisten (TEK) jäsenlehtien vuosikerroista 2019–2024. Tutkimusaineisto koostuu 10 artikkelista, joissa käsitellään tekoälyn käyttöä tekniikan alan työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimustuloksia tulkitaan Bakkerin ja Demeroutin (2007) työn vaatimusten ja voimavarojen mallin avulla.
Tutkielman tulokset ovat monelta osin yhteneviä aiempien tutkimusten kanssa. Myös tässä tutkielmassa havaittiin sekä positiivisia että negatiivisia yhteyksiä tekoälyn käytön ja työtyytyväisyyden välillä ja työtyytyväisyyttä tukevat tekijät ovat pitkälti samoja kuin aiemmissa tutkimuksissa. Työtyytyväisyyden ensisijaiseksi haasteeksi sen sijaan nousi osaamisen jatkuvan päivittämisen vaatimus. Tässä tutkielmassa tekoälyyn liittyi kuitenkin enemmän positiivisia ja työn voimavaroja lisääviä kokemuksia. Tulokset viittaavat siihen, että tekoälyn toiminnan ymmärtäminen, asiantuntijatyö ja positiiviset asenteet teknologiaa kohtaan ovat tärkeitä tekijöitä tekoälyn ja työtyytyväisyyden välillä. Tekoälyn käyttö työelämässä koskettaa yhä useampia työntekijöitä ja siihen liittyviä teemoja olisikin tarpeen tutkia myös tulevaisuudessa.
|
|---|