| Summary: | Introduction. The fluctuating female sex hormones, primarily estrogen and progesterone, affect several physiological functions differently across the menstrual cycle phases. These changes may further influence athletic performance. Due to this, the concept of training according to an individual’s menstrual cycle has gained interest. However, the adaptations to menstrual cycle-based aerobic training have not been explored extensively. The purpose of the present study was to investigate the effects of menstrual cycle-based moderate intensity exercise training (MIET) on resting metabolic rate (RMR) and maximal oxygen uptake (VO2max). Additionally, the study aimed to explore the associations between energy availability (EA) and the possible training adaptations in RMR and VO2max.
Methods. 38 regularly menstruating women were included in the study and randomly assigned into three groups: control (CON; n=11, age 29.2±4.4 y), follicular phase focused (FPF; n=14, age 30.7±2.6 y), and luteal phase focused (LPF; n=13, age 29.8±4.9 y). All the groups performed MIET at 60–75% maximal heart rate (HRmax), but training volume was periodized differently based on the menstrual cycle phases: FPF performed higher volume of training during the follicular phase and LPF during the luteal phase. CON trained with a steady volume throughout the menstrual cycle. RMR and VO2max were assessed at the pre- and post-intervention measurements. EA was determined from 3-day nutritional diaries following the pre- and post-measurements.
Results. No significant differences in RMR (kcal/day) between pre- and post-intervention in FPF and LPF were detected. However, in CON, RMR (kcal/day) decreased significantly (5.8%, p=0.024). All intervention groups improved their VO2max during the interventions (L/min and mL/kg/min), but only LPF showed significant improvements: 4.0% L/min (p=0.004) and 3.6% mL/kg/min (p=0.020). EA was positively associated with RMR in CON at post-intervention (r=0.745, p=0.013) and with the change in VO2max from pre- to post-intervention (ΔVO2max) in LPF (L/min: r=0.599, p=0.040; mL/kg/min: r=0.644, p=0.024). When all participants were analyzed together, there was a positive correlation between the change in EA from pre- to post-intervention (ΔEA) and ΔVO2max (mL/kg/min: r=0.393, p=0.047).
Conclusions. The present findings suggest that menstrual cycle-based MIET has no effect on RMR, whereas traditional MIET may negatively impact RMR. However, other factors, such as EA and changes in body mass, seem to play a role in this finding. MIET resulted in an increase in VO2max in all training groups, regardless of the periodization. Yet, as hypothesized, training with higher volume during the luteal phase improved VO2max the most. Furthermore, positive associations between EA and ΔVO2max were detected, displaying a complex relationship between EA, VO2max, and body mass. Due to the methodological limitations of the study, the findings should be interpreted with caution, and further research about menstrual cycle-based training is needed.
Johdanto. Naissukupuolihormonien, erityisesti estrogeenin ja progesteronin (keltarauhashormoni), vaihtelu vaikuttaa useisiin fysiologisiin toimintoihin eri tavalla kuukautiskierron eri vaiheissa. Näillä vaihteluilla voi olla vaikutuksia myös liikuntasuoritukseen. Tästä syystä, yksilön kuukautiskiertoon perustuva harjoittelu on alkanut herättää kiinnostusta. Aerobista harjoittelua, joka on jaksotettu kuukautiskierron vaiheiden mukaan, ja sen adaptaatioita ei kuitenkaan ole tutkittu laajasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kuukautiskierron mukaisesti jaksotetun kohtalaisen raskastehoisen harjoittelun (moderate intensity exercise training, MIET) vaikutuksia lepoaineenvaihduntaan (resting metabolic rate, RMR) ja maksimaaliseen hapenottokykyyn (VO2max). Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään energian saatavuuden (energy availability, EA) yhteyksiä mahdollisiin harjoitusadaptaatioihin.
Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 38 säännöllisesti menstruoivaa naista (kuukautiskierto 21–35 päivää). Tutkittavat jaettiin satunnaisesti kolmeen harjoitteluryhmään: kontrolliryhmään (CON; n=11, ikä 29,2±4,4 vuotta), follikkelivaiheeseen painottuvaan ryhmään (FPF; n=14, ikä 30,7±2,6 vuotta) ja luteaalivaiheeseen painottuvaan ryhmään (LPF; n=13, ikä 29,8±4,9 vuotta). Kaikki harjoitusohjelmat sisälsivät kohtuutehoista harjoittelua, joissa intensiteetti oli 60–75 % maksimisykkeestä (HRmax), mutta harjoitusvolyymi jaksotettiin eri tavalla kuukautiskierron vaiheiden mukaan: FPF suoritti suuremman harjoitusvolyymin follikkelivaiheessa ja LPF luteaalivaiheessa. CON harjoitteli tasaisella volyymilla koko kuukautiskierron ajan. RMR ja VO2max mitattiin interventiojakson alussa ja lopussa. EA määritettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjoista ennen ja jälkeen interventiojakson.
Tulokset. RMR:ssä (kcal/vrk) ei havaittu merkitseviä muutoksia FPF- ja LPF-ryhmissä harjoittelujakson myötä. CON-ryhmässä RMR kuitenkin laski merkitsevästi (5,8 %, p=0,024). Kaikki ryhmät paransivat VO2max-arvojaan (L/min ja mL/kg/min) interventioiden aikana, mutta vain LPF-ryhmän parannus oli tilastollisesti merkitsevä: L/min kasvoi 4,0 % (p=0,004) ja mL/kg/min 3,6 % (p=0,020). EA oli positiivisesti yhteydessä RMR:ään CON-ryhmässä intervention jälkeen (r=0,745, p=0,013) ja muutoksiin VO2max-arvoissa (ΔVO2max) LPF-ryhmässä (L/min: r=0,599, p=0,040; mL/kg/min: r=0,644, p=0,024). Kun kaikki tutkittavat analysoitiin yhdessä, EA:n muutos ennen ja jälkeen intervention (ΔEA) korreloi positiivisesti ΔVO2max-arvon kanssa (mL/kg/min: r=0,393, p=0,047).
Johtopäätökset. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kuukautiskierron mukaisesti jaksotetulla MIET-harjoittelulla ei ole vaikutusta RMR:ään (kcal/vrk), kun taas perinteisesti jaksotettu MIET saattaa vaikuttaa siihen negatiivisesti. Muut tekijät, kuten EA ja kehon painon muutokset, voivat kuitenkin vaikuttaa näihin muutoksiin RMR:ssä. MIET paransi VO2max:ia riippumatta harjoittelun jaksotuksesta. Hypoteesin mukaisesti, luteaalivaiheeseen painottunut harjoittelu kuitenkin tuotti suurimmat parannukset VO2max-arvoissa. Lisäksi EA:n ja ΔVO2max:n välillä havaittiin positiivisia yhteyksiä, mikä näyttää monimutkaisen suhteen EA:n, VO2max:n ja kehon painon välillä. Tutkimusmenetelmien puutteiden, kuten pienen otoskoon, vuoksi tuloksia tulee tulkita harkiten, ja lisätutkimusta kuukautiskiertoon perustuvan harjoittelun ja naisten suorituskyvyn optimoinnin osalta tarvitaan.
|
|---|