| Summary: | Tässä etnologian ja antropologian kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan stand-up -komiikan vuorovaikutusta ja teemoja etnografista tutkimusmetodia hyödyntäen aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin kautta. Huumorin yksilöllinen ja yhteiskunnallinen merkitys ei rajoitu pelkkään nauruun, sillä huumori on luonnollinen ja voimakas osa ihmisyhteisöjen vuorovaikutusta. Viime vuosina huumori on noussut esiin myös epätraditionaalisissa konteksteissa, kuten tieteellistä diskurssia käsittelevissä keskusteluissa, joissa huumori tuo tieteellisesti tutkittuja ilmiöitä lähemmäksi arkipäivän elämää ja luo uusia näkemyksiä eri tieteenalojen keskeisiin aiheisiin. Huumori kulttuurisena ilmiönä muotoutuu yhteisön jakamien käsitysten kautta ja paljastaa, mikä tietyssä kulttuurissa on hyväksyttävää, normaalia ja sopivaa. Huumori voi täyttää monia sosiaalisia funktioita, kuten jännityksen lieventämistä, yhteisöllisyyden tunteen luomista ja vaikeiden aiheiden käsittelyä (Ziv 2010). Tämä tutkimus tarkastelee huumorin roolia stand-up -komiikassa, jossa huumori toimii henkilökohtaisena ja kollektiivisena kokemuksena, ja analysoi koomikon ja yleisön välistä vuorovaikutusta ja kulttuurisia merkityksiä.
Työ tarkastelee teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin ensiksi stand-up esityksen konventioita, joita ovat yleisön osallistaminen, reflektio, vuorovaikutus ja roastaaminen, sekä toiseksi huumorin mekanismeja, jotka ovat ylemmyys, huojennus ja inkongruenssi. Tulokset osoittavat, että stand-up -esitys luo tilan reflektiiviselle vuorovaikutukselle, jossa henkilökohtaiset epäonnistumiset, yhteiskunnalliset stereotypiat ja tabut tuodaan esiin huumorin kautta. Tutkimus korostaa huumorin roolia yhteisöllisten identiteettien rakentamisessa, yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamisessa ja kriittisen ajattelun edistämisessä naurun avulla. Stand-up -komiikka näyttäytyy välineenä, joka kyseenalaistaa vallitsevia ideologioita, tarjoten vaihtoehdon perinteisille menestys- ja sankaritarinoille hyväksymällä haavoittuvuus ja epäonnistumisen leikillisesti osaksi ihmisyyttä. Lopulta stand-up -komiikka nähdään kulttuurisena käytäntönä, joka voi sekä tuoda esille että hetkellisesti kumota valtarakenteita, sekä tarjota uusia tapoja ymmärtää itseä ja yhteiskuntaa.
In this ethnology and anthropology bachelor’s thesis, the interaction and themes of stand-up comedy are examined using an ethnographic research method through data-driven qualitative content analysis. The individual and societal significance of humor carries beyond just laughter, as humor is a natural and powerful part of human interaction. In recent years, humor has also emerged in non-traditional contexts, such as discussions dealing with scientific discourse, where humor brings scientifically studied phenomena closer to everyday life and creates new perspectives on key topics in various scientific fields. Humor, as a cultural phenomenon, is shaped through shared community understandings and reveals what is considered acceptable, normal, and appropriate in a particular culture. Humor can serve many social functions, such as relieving tension, creating a sense of community, and helping addressing difficult topics (Ziv 2010). This study explores the role of humor in stand-up comedy, where humor acts as both a personal and collective experience, analyzing the interaction between the comedian and the audience and the cultural meanings involved.
The work first examines, through thematization and content analysis, the conventions of a stand-up performance, which include audience engagement, reflection, interaction, and roasting. Secondly, it looks at the mechanisms of humor, which are superiority, relief, and incongruity. The results show that a stand-up performance creates a space for reflective interaction, where personal failures, societal stereotypes, and taboos are brought to the forefront through humor. The study emphasizes the role of humor in the construction of communal identities, the questioning of societal norms, and the promotion of critical thinking through laughter. Stand-up comedy appears as a tool that challenges dominant ideologies, offering an alternative to traditional success and hero narratives by playfully accepting vulnerability and failure as part of being human. Ultimately, stand-up comedy is seen as a cultural practice that can both highlight and momentarily dismantle power structures, while offering new ways to understand oneself and society.
|
|---|