| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten sosiaalityössä käytettävillä vanhemmuusinterventioilla voidaan tukea vauvan ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhdeteorian näkökulma on keskeinen, sillä teoria korostaa turvallisen kiintymyssuhteen merkitystä lapsen emotionaaliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu kansainvälisistä tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät kahta kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuvaa vanhemmuusinterventiota: Video Interaction Guidance (VIG) ja Circle of Security - Parenting (COS-P).
Tutkielmassa tarkastellaan interventioiden sisältöjä, toimintaperiaatteita ja vaikuttavuutta. VIG on yksilöllisesti toteutettava interventio, jossa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta tarkastellaan videointitekniikkaa hyödyntäen. Videot ja niiden käsittely yhdessä intervention ohjaajan kanssa auttavat vanhempaa tunnistamaan vuorovaikutuksensa vahvuuksia ja parantamaan sensitiivisyyttä lapsen tarpeita kohtaan. COS-P on ryhmämuotoinen interventio, jossa hyödynnetään valmista videomateriaalia ja ryhmäkeskusteluja. Tämä resurssitehokas lähestymistapa soveltuu erityisesti universaaleihin palveluihin, kuten neuvoloihin, tarjoten vanhemmille välineitä lapsen kiintymyksen ja tunnesäätelyn tukemiseen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että molemmat interventiot lisäävät vanhemman sensitiivisyyttä ja myönteistä asennetta lasta kohtaan. VIG:n yksilöllinen toteutus on erityisen vaikuttava perheissä, joissa esiintyy kasvuympäristön riskitekijöitä, kuten vanhemman vakavia mielenterveysongelmia tai sosioekonomisia haasteita. COS-P:n ryhmätoteutus mahdollistaa laajemman asiakaskunnan tavoittamisen, vaikka sen vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähemmän näyttöä. Molempien interventioiden tavoitteet ja teoreettinen perusta ovat samankaltaiset, mutta niiden käytettävyys ja painopisteet vaihtelevat palvelukontekstin mukaan.
Johtopäätöksinä todetaan, että varhaisen tuen merkitys on ratkaiseva lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisessa ja tulevien haasteiden ehkäisyssä. Kiintymyssuhdeteoriaan perustuvat interventiot, kuten VIG ja COS-P, tarjoavat tärkeitä välineitä turvallisten kiintymyssuhteiden tukemiseen ja sosiaalityön vaikuttavuuden vahvistamiseen. Ryhmämuotoisten ja vähemmän resursseja vaativien interventioiden vakiinnuttaminen osaksi lapsiperheiden palveluita edellyttää kuitenkin pitkäaikaista tutkimusta niiden vaikutuksista lapsen ja vanhemman välisen suhteen kehitykseen.
|
|---|